Kannabis ei poltettunakaan vahingoita keuhkoja

11 01 2012

Maltillinen kannabiksen käyttäminen edes poltettuna ei vaikuttaisi vahingoittavan keuhkoja, toteaa yksi laajimpia asiaa selvittäneitä tutkimuksia. Yli 20 vuotta kestänyt tutkimus kumoaa harhaluuloja kannabiksen haittavaikutuksista.

Jointti viikossa tai hiukan useammin ei ilmeisesti vahingoita keuhkoja. Tähän tulokseen päätyi 20 vuotta kestänyt laaja tutkimus, joka tukee todisteita, että kannabis ei tee keuhkoille samanlaista vahinkoa kuin tupakka tekee. Runsaasti polttamalla käyttäville tulokset ovat hiukan usvaisemmat.

Yksi laajimpia ja pisimpään kestäneitä kannabiksen terveysvaikutuksia selvittäneitä tutkimuksia osoittaa, että kahden tai useamman jointin polttaminen päivittäin usean vuoden ajan voi aiheuttaa heikkenemistä keuhkojen toimintaan. Valitettavasti reilun 5000 tutkimukseen osallistuneen nuoren aikuisen joukossa ei ollut riittävästi näin paljon käyttäviä jotta asiasta voitaisiin tehdä tilastollisesti päteviä johtopäätöksiä.

Tutkijat suosittelevat kuitenkin ”malttia ja varovaisuutta kun harkitaan kannabiksen käyttämistä”. Kannabis on laiton huume Yhdysvaltojen liittovaltion lakien mukaan, mutta monet osavaltiot sallivat sen lääkinnällisen käytön. Myös Suomessa kannabis luokitellaan laittomaksi huumausaineeksi, mutta sen lääkekäyttö on mahdollista erikoisluvalla, joita on tällä hetkellä myönnetty 42.

Kalifornian yliopiston tutkijoiden San Franciscosta ja Birminghamissa sijaitsevan Alabaman yliopiston tutkijoiden tekemä tutkimus julkaistiin tiistaina Journal of the American Medical Association -julkaisussa. Tutkimuksen havainnot tukevat aikaisemmin suoritettujen pienempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan palavan kannabiksen savu sisältää samoja myrkyllisiä kemikaaleja kuin tupakassa, se ei kuitenkaan lisää samalla tavalla keuhkosairauksien riskiä. Höyrystettynä tai syötynä myrkyllisiä kemikaaleja ei synny lainkaan ja polttamista on vaikea suositella kenellekään.

Ei ole selvää miksi kannabis ei aiheuta samankaltaista riskiä, mutta on mahdollista, että kannabiksen tunnetuin ainesosa tetrahydrokannabinoli, THC, on ratkaiseva tekijä. THC on kannabiksen ainoa tunnettu psykoaktiivinen ainesosa ja se aiheuttaa käyttäjien tunteman ”pilven” muiden ainesosien ollessa antipsykootteja. Se myös auttaa taistelemaan tulehduksia vastaan ja voi torjua kannabiksen polttamisessa syntyneiden kemikaalien haitallisia vaikutuksia, sanoo kannabista tutkinut lääketieteen professori tohtori Donald Tashkin Kalifornian yliopistosta Los Angelesista. Tashkin ei ollut osallisena uudessa tutkimuksessa.

Tutkimuksen toinen kirjoittaja tohtori Stefan Kertesz sanoi, että kannabiksessa on muitakin puolia, jotka voivat auttaa selittämään tuloksia. Toisin kuin tupakan polttajat, kannabiksen käyttäjillä on tapana hengittää syvään sisäänhengittäessään ja tämä voi joidenkin tutkijoiden mielestä vahvistaa keuhkojen kudoksia. Tutkimuksessa käytetyssä yleisessä keuhkojen toimintakokeessa vaaditaan kuitenkin samankaltaista pitkää ja syvää hengittämistä mihin kannabiksen käyttäjät ovat jo tottuneet, joten heidän hyvät tuloksensa voivat osittain heijastaa harjoituksen määrää, sanoi huumeiden väärinkäytön tutkija ja ennaltaehkäisevän lääketieteen asiantuntija Kertesz Alabaman yliopistosta.

Tutkimuksen tekijät analysoivat tutkimukseen osallistuneiden nuorten aikuisten tietoja 20 vuotta kestäneestä liittovaltion rahoittamasta tutkimuksesta, joka alkoi vuonna 1985. Tutkimusaineiston analyysin rahoitti kansallinen huumeiden väärinkäytön instituutti NIDA.

Tutkimukseen otettiin satunnaisotannalla 5115 iältään 18-30 vuotiasta miestä ja naista neljästä kaupungista, jotka olivat Birmingham, Chicago, Kalifornian Oakland ja Minneapolis. Mustia ja valkoisia osallistui suunnilleen saman verran, mutta muita vähemmistöjä ei ollut mukana. Osallistujilta kysyttiin säännöllisesti kannabiksen tai tupakan viime aikaisesta käytöstä ja heille tehtiin tutkimuksen aikana useita keuhkojen toimintaa mittaavia kokeita.

Kaikkiaan noin 37 prosenttia ilmoitti vähintään satunnaisesta kannabiksen käytöstä ja suurin osa ilmoitti myös polttavansa tupakkaa. 17 prosenttia osallistuneista sanoi polttavansa tupakkaa, mutta ei kannabista. Tulokset ovat samankaltaisia kansallisten arvioiden kanssa. Keskimäärin tupakoitsijat polttivat yhdeksän tupakkaa päivässä. Kannabista käytettiin keskimäärin jointti tai kaksi muutaman kerran kuukaudessa, joka kuvastaa Kerteszin mukaan hyvin tyypillistä yhdysvaltalaista käyttäjää.

Tutkimuksen tekijät laskivat tupakan ja kannabiksen vaikutukset erillään, molemmat ihmisillä, jotka käyttivät vain tupakkaa tai kannabista, sekä ihmisillä, jotka käyttivät molempia. He ottivat huomioon myös muita keuhkojen toimintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten kaupunkien tutkitut ilmansaasteet. Analyysit osoittivat, että kannabis ei vaikuttanut vahingoittavan keuhkojen toimintaa, mutta tupakka vahingoitti.

Tupakoitsijoiden tulokset heikkenivät tasaisesti tutkimuksen edetessä. Kannabiksen käyttäminen niinkin usein kuin jointti päivittäin seitsemän vuoden ajan, tai jointti viikottain 20 vuoden ajan, ei vaikuttanut heikentävästi tuloksiin. Vain hyvin harvat tutkimukseen osallistuneet polttivat tätä enemmän. Kannabiksen polttajille voi syntyä kurkun ärsytystä ja yskää aivan samalla tapaa kuin tupakoitsijoille, mutta tutkimus ei keskittynyt niihin. Se ei myöskään tutkinut keuhkosyöpää, mutta muissa tutkimuksissa ei ole havaittu mitään merkittävää yhteyttä kannabiksen ja keuhkosyövän välillä. Esimerkiksi Donald Tashkinin laaja tutkimus aiheesta ei havainnut yhteyttä kannabiksen polttamisen ja keuhkösyövän välille vaan päinvastoin tulokset viittasivat suojaaviin ominaisuuksiin.

JAMA – The Journal of the American Medical Association: http://jama.ama-assn.org

NIDA – National Institute on Drug Abuse: http://www.nida.nih.gov

Lähde:

AP





Yhdysvallat: Teini-ikäisten kannabiksenkäyttö yhä kasvussa

17 12 2011

Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, jossa verrataan kannabiksen ja alkoholin käyttöä vihjaa, että säännöstely on kieltolakia tehokkaampi tapa vähentää teini-ikäisten käyttäjien määrää.

Kannabiksen käytön määrä jatkaa kasvuaan nuorison keskuudessa huolimatta siitä, että Yhdysvalloissa pidätetään lähes miljoona ihmistä vuosittain kannabisrikkomusten vuoksi. Lukioikäisten käyttäjien määrä lisääntyi jälleen vuonna 2011, jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Näin kertoo hiljattain julkaistu, NIDA:n (National Institute on Drug Abuse) sekä Michiganin yliopiston tekemä yhteistutkimus (Monitoring the Future report). Vuonna 2011 lukioikäisten kannabiksen käyttäjien prosentuaalinen määrä kasvoi hieman, samalla alkoholin käytössä tapahtui pientä laskua.

”Tämä raportti jälleen kerran selkeästi osoittaa, että maamme lainsäätäjät ovat haudanneet päänsä hiekkaan, kun puhutaan teini-ikäisten kannabiksen käytöstä”, toteaa Rob Kampia, MPP:n (Marijuana Policy Project) johtaja. ”Poliittiset johtajat ovat jo vuosikymmenten ajan kieltäytyneet kannabiksen valvotusta säännöstelystä, jolla estettäisiin huumediilerien toiminta. Juuri niiden, joiden ei tarvitse tarkistaa asiakkaan ikää, tai murehtia nuorille ihmisille myymisestä”.

”Jatkuvasti laskeva teinien tupakointi ja alkoholinkäyttö on osoitus siitä, että järkevillä rajoituksilla joihin yhdistyy rehellinen ja tiedepohjainen valistus, voidaan tehokkaasti pitää aineet pois nuorten saatavilta”, Kampia kertoo. ”Meidän on aika tunnustaa, että nykyiset kannabislakimme ovat epäonnistuneet täysin yhdessä päätavoitteessaan: pitää kannabis poissa nuorten käsistä. Oikea teko olisi säännöstellä kannabista ja tuoda sen myynti lainvalvonnan alaisuuteen, sekä työskennellä estääksemme kannabiksen helppo saatavuus nuorille – päinvastoin kuin asia on nykyisessä järjenvastaisessa systeemissämme”.

Tämän vuoden tutkimuksessa on yksi merkittävä havainto: synteettiset korvikkeet ovat nyt kyselyssä mukana. Siinä missä viime vuonna kannabiksen käyttö oli lukion yläluokilla 36,4 prosenttiosuudessa vuoden sisään kokeilleilla, mukaan on tullut 11,4 prosentin osuudella synteettisten kannabistuotteiden kuten Spicen käyttö.

”Tupakoinnin osuuden vähentyminen on hieno uutinen – ei pelkästään siksi, että se on kaikista tappavin huumausaine, mutta myös koska se osoittaa, että lakisääteinen säännöstely ja rehellinen valistus ovat tehokkaampia keinoja kuin kieltolaki ja kriminalisointi”, sanoo Jag Davies, DPA:n (Drug Policy Alliance) julkaisutoiminnan johtaja. ”On absurdia, ettei tutkimuksessa oteta huomioon taloudellisia, terveydellisiä ja inhimillisiä kustannuksia, jotka aiheutuvat yli 1,6 miljoonan amerikkalaisen vuosittaisista huumausainepidätyksistä. Näistä pelkän kannabiksen hallussapidon osuus on yli 750 000 tapausta.”

”Sen sijaan että mitattaisiin onnistumista pienten vaihteluiden mukaan, jota aineiden käytössä tapahtuu, valtiomme huumausainepolitiikan pääpaino tulisi olla huumeisiin liittyvien haittojen vähentäminen”, Davies jatkaa. ”Järkiperäinen huumepolitiikka asettaisi ensisijaiseksi tavoitteeksi huumeiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien vähentämiseen, kuten yliannostukset, riippuvuudet ja tautien leviämiset – sekä niihin, jotka aiheutuvat kieltolaista. Näitä ovat suurten ihmisjoukkojen passittaminen vankilaan, ihmisoikeusrikkomukset ja törkeä rodullinen eriarvoisuus lainvalvonnassa, syyttäjien toiminnassa ja tuomioissa.” ”Jos tuijotamme pelkkää käyttäjien määrää, emme näe metsää puilta”, tiivistää Davies.

Siitä lähtien kun tutkimusta on suoritettu, valtava määrä amerikkalaisteineistä on kertonut saavansa kannabista helposti halutessaan. Vuoden 2011 lukujen valossa alkoholin, jonka myyntilupia säännöstellään ja ikärajoja valvotaan, käyttö väheni lukioikäisten keskuudessa. Samoin kävi tupakalle. ”Ihmisten pidättäminen kannabiksen vuoksi ei yksinkertaisesti estä nuorisoa käyttämästä sitä”, Kampia toteaa. ”On aika ottaa käyttöön järkevämpi lähestymistapa”.

Marijuana Policy Project

Drug Policy Alliance

Lähde: Toke Of The Town





5 yleisintä kieltolakiargumenttia – ja niiden kumoutuminen

28 05 2010

Huumesodassa on toisteltu vuosikymmeniä samoja argumentteja. Pitävätkö ne paikkansa?

Kaliforniassa äänestetään huumesotaan liittyen tämän vuoden marraskuussa. Yhdysvallat tulevat seuraamaan osavaltionsa päätöksentekoa, kohdistuupa valinta sitten verotukseen ja säännöstelyyn tai aikuisten ihmisten pidättämisien jatkamiseen.

Äänestys tulee vaikuttamaan moniin asioihin. Kalifornialaiset saavat määritellä, kuinka he haluavat poliisien voimavaroja kohdistaa: pitäisikö kannabista käyttävistä aikuisista tehdä rikollisia? Mikä olisi paras tapa vaikuttaa huumeväkivaltaan Meksikossa? Kuinka asettaa tärkeysjärjestyksiä talousasioissa näinä vaikeina lama-aikoina? Ei mikään ihme, että viime aikoina tämä aihe on luonut tuhansia uutisartikkeleita ympäri maailmaa.

Päihdelainsäädännön uudistamista vastustavat tahot ovat sulautuneet osaksi huumesotaa, ja samoin on käynyt heidän argumenteilleen. Seuraa viisi yleisintä väittämää, sekä totuus niiden takana:

Huumesoturien väittämä #1: miksi toisimme uusia, haitallisia päihteitä yhteiskuntaamme?

Todellisuudessa kannabis on jo laajalti saatavilla yhteiskunnassamme. Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin kyse on (etenkin Yhdysvalloissa, toim. huom.) valtavirran päihteestä, jota käyttää vuosittain miljoonat ihmiset, mukaanlukien kymmenen prosenttia kalifornialaisista. Kalifornian aloitteessa vain todetaan se tosiasia, että kannabis on jo täällä – ja että on järkevämpää kontrolloida tätä massiivista kaupankäyntiä. Samalla tavoin kuin teemme haitallisimmillekin päihteille, kuten tupakalle ja alkoholille. Suosittujen päihteiden kieltolaki ei koskaan voi toimia, mutta se tuottaa paljon oheisvahinkoja. Alkoholin kieltolaki ei estänyt ihmisiä juomasta, mutta toi seurauksena Al Caponen ja tulitaistelut kaduille. Ketään ei tapeta keskioluen myynnin vuoksi nykypäivänä.

Huumesoturien väittämä #2: säännöstely tulee aiheuttamaan kannabiksen kulutuksen räjähdysmäistä nousua, lisäten myös addiktien määrää.

Kannabiksen käyttöä ei oikeasti määrittele sitä vastaan asetetut rangaistukset. Jos näin olisi, niin Yhdysvalloissa – jossa pidätetään ällistyttävät 750 000 ihmistä hallussapidosta vuosittain – ei olisi tuplasti käyttäjiä Hollantiin verrattuna, jossa kannabiksen myyntiä on suvaittu jo vuosikymmenten ajan. Edellämainittu epäsuhta pitää paikkansa myös Yhdysvaltain sisällä, jossa kannabiksen hallussapitoon liittyviä rangaistuksia madaltaneet osavaltiot ovat myös niitä, joissa käyttäjiäkin on vähiten. Samalla tiukkaa lainsäädäntöä ylläpitävissä osavaltioissa käyttäjien määrä on korkeimmillaan.

Mitä addiktioon tulee, kannabisriippuvuuden riski on mieto verrattuna muihin päihteisiin, mukaanlukien alkoholi ja tupakka. Itse asiassa, useimmat kannabisriippuvuudesta hoitoon hakeutuvat ihmiset Yhdysvalloissa pääsevät vain helpommalla oikeuslaitoksen edessä – kahta kolmasosaa heistä ei voi edes luokitella riippuvaisiksi.


Huumesoturien väittämä #3: säännöstely tukisi huumekartellien toimintaa.

Olisi käytännössä orwellilaista väittää, että valtion kontrolli kannabiksen myynnin suhteen hyödyttäisi rikollisjärjestöjä. Yli 20 000 meksikolaista on kuollut kolmen viime vuoden aikana kieltolain vuoksi. Kasveilla ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat aiheuttaa nämä brutaalit murhat. Kannabiksen kieltäminen tekee siitä kullanarvoista kauppatavaraa – niin arvokasta, että ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan sen myyntioikeuksien vuoksi. Jos valtio kontrolloisi kannabiksen myyntiä, tuotantoa sekä jakelua, kartellien nykyiset monopolit väistyisivät ja huumeista saatavat voitot tyrehtyisivät. Kartellit olisivat tämän vallankumouksen suurimmat häviäjät.

Huumesoturien väittämä #4: kannabiksen kontrollointi maksaisi yhteiskunnalle enemmän kuin verotulot, joita se tuottaisi.

Kannabiksen verottaminen alkoholin tapaan maanlaajuisesti toisi pelkästään Kalifornialle 1,4 miljardia dollaria vuosittain, arvioivat paikalliset veroviranomaiset. Kalifornia säästäisi myös satoja miljoonia vähäisistä viranomaisresursseistaan, joita nykyisin käytetään turhien huumausainelakien valvontaan. Silti vastustajat sanovat että huumeissa ajaminen, lisääntyneet terveydenhuoltokustannukset ja vähentynyt teollisuustuotanto maksaisi enemmän kuin verot tulisivat tuottamaan. Samalla logiikalla 100 000 vuosittaista kuolemaa Yhdysvalloissa aiheuttavan alkoholin tulisi olla laitonta ja sen käytöstä tulisi määrätä elinkautisrangaistuksia ilman armahdusmahdollisuutta.

Oleellisinta on se, että kannabis on Kalifornian suurin maanviljelystuote, jota käyttää tällä hetkellä vapaasti miljoonat ihmiset, ilman minkäänlaisia rajoituksia tai suojelua. Valtio ei saa sen käytöstä nykyisellään minkäänlaista taloudellista hyötyä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kirjaimellisesti ole varaa väistellä tätä tosiasiaa yhtään kauemmin.

Huumesoturien väittämä #5: millaisen viestin kannabiksen säännöstely antaisi lapsille?

Ironista tässä on se, että kannabiksen kieltolaki ei tee mitään suojellakseen lapsia. Vaikka Yhdysvalloissa on ”sanottu huumeille ei” jo kolmekymmentä vuotta, puolet valmistuvista lukiolaisista ovat myöntäneet kokeilleensa kannabista. Opiskelijat polttavat todennäköisesti tupakan sijaan enemmän kannabista, ja sitä on helpompaa ostaa kuin alkoholia, koska huumediilerit eivät kysy henkilöllisyystodistusta. Vieläkin hyytävämpää on se, että niistä 78 000 ihmisestä jotka pidätettiin kannabikseen liittyen Kaliforniassa vuonna 2008, yksi viidestä oli alle 18-vuotias ja puolet heistä alle 30-vuotiaita.

Hallitsematon saatavuus ja joukkopidätykset ovat kieltolain todellinen vaikutus nuorisoon. Valtion kontrollointi vähentäisi tätä saatavuutta ja erottaisi kannabiksen kovista huumausaineista. Samalla voisimme kiinnittää huomion tehokkaisiin nuorisolle suunnattuihin huumevalistusohjelmiin.

Tulemme näkemään näitä väittämiä tiuhaan viljeltynä seuraavan puolen vuoden aikana, kun Kalifornian äänestys lähestyy. Loppujen lopuksi, Kalifornia saa kaksi vaihtoehtoa kuinka suhtautua tulevaisuudessa kannabikseen yhteiskunnallisella tasolla.

Katso myös uutisemme Kalifornian äänestyksestä: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2010/03/27/kannabiksen-laillistamisesta-aanestetaan-kaliforniassa/

Lähde:

http://www.alternet.org/drugs/146594/dismantling_the_5_big_talking_points_of_marijuana_prohibitionists?page=entire





Australialaisen asiantuntijan mukaan kannabista helpompi ostaa kuin pizzaa

19 02 2010

Kannabista on helpompi hankkia kuin pizzaa, sanoo  päihdeasiantuntija, joten miksi sitä ei laillisteta ja veroteta kaikkien hyödyksi?

Sydneyssä sijaitsevan St. Vincentin sairaalan alkoholi- ja huumepalveluiden johtaja tohtori Alex Wodak ennakoi, että kannabiksesta on tulossa Australian suosituin poltettava. ”Muutaman vuoden sisällä useampi australialainen polttaa kannabista kuin tupakkaa, ja nuo markkinat ovat miltei kokonaan rikollisten hallussa”, sanoi Wodak.

”Tuon kokoiset pimeät markkinat eivät ole kenenkään etu, ja on selvää että noin suuri laiton kauppa ei voi pysyä pystyssä ilman merkittävää viranomaisten korruptiota”.

Tohtori Wodak oli pääpuhujana aiheesta Southern Cross Universityssä äskettäin järjestetyssä Australian huumelakien ja kansalaisyhteiskunnan symposiumissa. Hän myös johtaa Australian huumelakien uudistamissäätiötä.

”Tällä hetkellä emme pysty kontrolloimaan kannabista lainkaan, koska kauppa on rikollisten käsissä”, hän sanoi puhuessaan yliopistolla. ”Verottamalla ja säätelemällä sitä voisimme alkaa vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset käyttävät kannabista. Kaiken kaikkiaan päämääränä tulisi olla haittojen vähentäminen”.

Kannabiskieltolaki on kallis ja tehoton, sanoi Wodak esitellen tilastoja joiden mukaan 2.5 miljoonaa australialaista tulee käyttämään kannabista tänä vuonna.

”Useimpien australialaisten on helpompi hankkia kannabista kuin ostaa pizza – kyseessä on helposti saatavilla oleva aine”, hän sanoi.

Wodakin mielestä kannabiksen laillistaminen ja sen säännöstely voitaisiin toteuttaa samalla tavoin kuin alkoholi- ja tupakkateollisuudessa menetellään.

Hän sanoi tutkimusten osoittaneen, että ihmisten rankaisu kannabiksen hallussapidosta ei vähennä heidän haluaan aineen käyttöön. Hän myös lainasi yhdysvaltalaisia mielipidetutkimuksia, jotka näyttävät kannabiksen laillistamisen kannatuksen kohonneen vuoden 1969 12 prosentista viime vuoden 44 prosenttiin.

”Uskon että sillä hetkellä kun poliitikot alkavat nähdä että 51 prosenttia väestöstä kannattaa kannabiksen verottamista ja säännöstelyä, he ottavat 10 sekuntia ratkaistakseen mitä haluavat tehdä”, Wodak sanoi.

Hän odottaa myös kansainvälisen laillisen kannabiskaupan kehittyvän jonain päivänä, mutta myönsi että kannabiksen tekeminen lailliseksi Australiassa ja muualla tulee tapahtumaan lisäyksittäin.

Lähde:

http://www.news.com.au/breaking-news/cannabis-easier-to-buy-than-pizza-drug-expert-dr-alex-wodak-says/story-e6frfku0-1225831844834





Kuinka rikkaat ihmiset polttavat pilveä

14 02 2010

Volcano Vaporizer on tullut halutuksi statussymboliksi yläluokkaisten pilvenpolttajien keskuudessa, joiden mukaan kyseinen laite tuo kannabiksen aromin esille viininharrastajien tyyliin – ja lisäksi heidän henkilökohtaiset kuntovalmentajansa suosittelevat sitä käyttövälineenä.

Kannabiksen laillistamista ajavan NORML:n toiminnanjohtaja Allen St. Pierrelle satelee usein kummallisia kysymyksiä. Viime aikoina häneltä on toistuvasti kysytty, että ”mikä se metallinen juttu on, jota käytetään Weeds-sarjassa?”

Vastaus on Volcano Vaporizer, savuton höyrystinlaite, joka on vilahtanut viime aikoina Weedsin lisäksi HBO:n komediasarjassa Bored to Death. Jälkimmäisessä Jenny Slates näyttelee seksikästä pilvitypyä, joka viettelee Jason Schwartzmanin makuuhuoneeseensa testaamaan laitetta. Hän opastaa: ”Painat vaan tuon nännin huulillesi ja hengität höyryt sisääsi.” Volcanoa käytetään jopa maineikkaassa Chicagolaisessa Alinea-ravintolassa, joskin epätavalliseen tapaan. Sillä höyrystetään muskotin ja kahvin aromeja jälkiruokaa syöville asiakkaille.

”Jos asut Ohiossa tai olet suurten ikäluokkien edustaja, jolla ei ole ongelmaa kannabiksen suhteen, saatat ihmetellä mitä tapahtuu”, St. Pierre toteaa. ”Siihen liittyy tietynlaista sofistikoitunutta pintakiiltoa. Se ei ole sinun isäsi vesipiippu.”

Todellakin, Vaporizerin voisi hyvin kuvitella löytyvän vaikkapa Stockmannin kuvastosta. Sen kiiltävä, harjattua alumiinia oleva kotelo ja digitaalinen lämpötilamittari voisivat hyvin erehdyttää luulemaan laitetta maitohöyrystimeksi. Kenties ei niin sattumalta, yli neljäsataa euroa maksava Volcano on kasvavassa suosiossa korkeasti koulutettujen, vain parasta kelpuuttavien cappuccinonnauttijoiden keskuudessa. ”Jos ostat tämän, olet joko innokas harrastaja tai hyvin perillä nykytietämyksen mukaan parhaista tavoista saattaa kannabis elimistöösi”, St. Pierre kertoo. ”Muussa tapauksessa kyse on suuresta turhamaisuudesta, jos on varaa tuhlata tuollainen summa rahaa.”

”Ymmärrettyäni mikä se on, tilasin sellaisen välittömästi”, kertoo kuusissakymmenissä oleva rikosasianajaja, joka kuuli Volcanosta kollegaltaan. ”Minulla on ystäviä, jotka ovat muusikkoja. He kerääntyvät yhteen toistensa asuntoihin. Mukana on bisnesihmisiä ja uraohjuksia. He eivät polta tupakkaa. Täytimme Volcano-pussillisen kannabiksella, ja pussi kiersi ringissä. Kukaan heistä ei ollut nähnyt sellaista aiemmin. He olivat äimistyneitä”. Hänen mielestään Volcanon – tunteikkaasti kuvailtuna ”pössyttelyn Mercedes-Benz” – tulisi olla tarjolla varakkaille matkailijoille. ”Jonkun tulisi perustaa hotelliketju, jossa jokaisesta huoneesta löytyisi Volcano. Uskon, että monet valitsisivat hotellin pelkästään tämän perusteella”.

Volcanon yksi merkittävimmistä piirteistä on sen valmistukseen liittyvä insinööritaito. Se toimii työntämällä kuumaa ilmaa kannabiksen läpi, vapauttaen kaikki kemikaalit, joita tarvitaan pilveen pääsemiseksi – ilman palokaasuja tai karsinogeenejä. Sen käyttöä voisi helppoudessaan verrata riisikeittimen käyttämiseen. Kun höyrystin on lämmennyt, pesään laitetaan noin puoli grammaa jauhettua kannabista. Sitten painetaan nappia, joka päästää höyryn irti suureen pussiin, johon suukappale kiinnitetään. Lopulta käyttäjä nauttii höyryn pussista. ”Minulle savun puuttuminen toi mielihyvää”, asianajaja kertoo. ”Verenkiertooni ei enää päätynyt hiilimonoksidia. Se ei ollut enää haitallista minulle. Kokemus tuntui paremmalta.”

Vaporisaattoreissa ei ole mitään uutta sinällään. Laitteita on myyty lehdissä kuten High Times ja Cannabis Culture jo 1990-luvun alusta saakka, mutta alkuperäiset versiot olivat kömpelöitä ja vähemmän käyttäjäystävällisiä. Niiden käyttö yleistyi vasta vuoden 2000 jälkeen, kun NORML oli mukana sponsoroimassa tutkimusta, jossa etsittiin vaihtoehtoisia käyttömuotoja sen jälkeen kun Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA julisti, ettei ”poltettavia lääkkeitä” ole olemassa. Tämän jälkeen Massachusettsin teknillisen korkeakoulun opiskelija lähestyi virastoa kertoen, että hän on keksinyt ”turvallisimman tavan hengittää kannabista”. Storz & Bickel, saksalainen suunnitteluyritys joka valmistaa Volcanoa, käytti tätä tutkimusta hyväkseen ja suunnitteli ”markkinoiden parhaan höyrystimen”. Ensimmäiset versiot myytiin tuhansien dollareiden hintaan huumausaineisiin liittyvien kokousten huutokaupoissa. ”Ne olivat niin kiinnostavia”, sanoo St. Pierre. ”Oli selvää, että Volcanosta oli tulossa standardi.”

Kun Volcano julkaistiin vuonna 2001, Jeff Jonesilla oli ongelmia laitteen myynnissä hänen Los Angelesissa sijaitsevalla kannabisklubilla, Patient ID Centerilla. Kukaan ei tiennyt, mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Nykyisin viihdealan ihmiset tulevat kysymään tuotetta ja he tietävät sen nimeltä. ”Heille maksetaan puhumisesta ja heitä huolestuttaa se, mitä polttaminen tekee heidän keuhkoilleen”, hän kertoo. Rolling Stone -lehti julkaisi vuonna 2006 artikkelin, jossa Bill Maher, yksi Yhdysvaltain kuuluisimmista kannabiksen puolestapuhujista, kertoi seuraavaa: ”Annoin kerran Volcanon lahjaksi eräälle korkeassa asemassa olevalle studiopomolle. Se tuli tarpeeseen, sillä hänellä oli ongelmia keuhkojensa kanssa.”

Volcano on ollut menestystarina huolimatta täydellisestä markkinoinnin puutteesta. Storz & Bickel pitää matalaa profiilia tuotteensa yhdistämisestä huumausainekulttuuriin, eikä heidän nettisivustollaan pahemmin puhuta kannabiksesta. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että liittovaltion hallitus takavarikoi yli 1 600 Volcanoa Bushin viimeisellä virkakaudella. Yritys myös kieltäytyi antamasta kommenttia tähän artikkeliin liittyen. Mutta viidakkorumpu on levittänyt sanaa, ja aiheeseen liittyy jopa tietynlaista mystiikkaa – etenkin niissä osavaltioissa, joissa kannabisapteekit ovat ottaneet kohteekseen kokonaan uusia väestöryhmiä. ”Volcano on täydellinen tulevalle lääketieteellisen kannabiksen aikakaudelle”, sanoo eräs laitetta itsekin käyttävä korkean tason viihdepomo ja jatkaa: ”vaikkei siihen liitettäisikään pahemmin mitään lääketieteellisiä mielikuvia.”

Höyrystämiselle omistautuneet käyttäjät sanovat, että kyse ei ole pelkästään terveellisemmästä tavasta tulla pilveen – myös olotila on puhtaampi. He vertaavat kokemusta kannabisleivoksiin, jotka polttamiseen verrattuna tuovat täyteläisemmän ja kestävämmän kokemuksen. ”Kokeneemmille käyttäjille Volcano on erilainen kokemus. Se on kuin kuvailisi viinin aromeita”, sanoo 35-vuotias lakimies Oaklandista, Kaliforniasta. Hän käyttää Volcanoa nauttiakseen korkealuokkaisen kannabiksen monimutkaisista aromeista. ”Se maistuu paremmalle – sen avulla voi oikeasti tuntea makuja, verrattuna pelkän savun maistamiseen. Sillä pystyy maistamaan yrtin esanssit.”

Toki laitteesta löytyy myös huonoja puolia. Kokemattomalle höyrystäminen voi olla hurja kokemus. Volcanon kilpailijan, Vapir Onen omistaja kertoo ystävilleen järjestämistään juhlista Kaliforniassa. Hänen mukaansa lähes aina löytyy joku, jonka täytyy mennä yläkertaan lepäämään. ”Jotkut ihmiset menevät siitä liian pilveen. He eivät sen jälkeen koske laitteeseen”, hän sanoo. Volcano on myös raskas laite ja vähemmän tienaavalle se on kallis. Sellaisenaan se vetoaa tietynlaisiin ihmisiin, jotka arvostavat laitetta – heihin, jotka ottavat sekä kannabiksen että terveysasiat yhtä lailla vakavasti. ”Tunnen erään personal trainerin, ja se on ainoa asia, jota hän käyttää”, kertoo Oaklandin asianajaja.

Puhumattakaan siitä, että sillä on vaikutusta imagoon. Volcano sopii monilla tavoin täydellisesti yhteiskuntaan, jossa valistunutta pilvenpolttoa pidetään arvossa. Aikakaudella, jolloin useimmat käyttävät kannabista, tiedostavimmat ja terveyttään vaalivat käyttäjät valitsevat vaporisaattorin. Siitä on tulossa lempeän vallankumouksellinen statussymboli, kuten tyylikkäät tatuoinnit. ”Bill Maher on todennäköisesti tuonut höyrystämisen ajatusta pahaa-aavistamattoman jenkkiyleisön tietoisuuteen enemmän kuin kukaan muu”, St. Pierre sanoo. ”Kun Maher sanoo ettei hän polta, vaan höyrystää, siihen liittyy pieni ripaus elitismiä. Joissakin maan kolkissa elitismi myy hyvin.”

Kyse voi olla myös sukupolviin liittyvästä jutusta. Noin vuosi sitten erään puheen jälkeen St. Pierre tuli lavalta ja näki nuorison edustajan, jonka paidassa luki ”Got Vape?”. Teknologialla on tapana sulautua ajan henkeen. ”Näistä tuotteista on tulossa niin hienostuneita, että niitä voidaan käyttää missä tahansa, milloin tahansa. Sen ei tarvitse olla kontrolloitu asetelma, kuten Volcanossa. Niitä voidaan käyttää jopa lentokoneissa, eikä kukaan tiedä, että käytät vaporisaattoria, paitsi ehkä hengityksestäsi”, hän sanoo. ”Kun mennään 15 tai 20 vuotta eteenpäin, tuskin kukaan enää käyttää kannabista polttamalla.”

http://www.thedailybeast.com/blogs-and-stories/2010-02-07/how-rich-people-smoke-pot/full/





Porttiteoriasta

20 12 2009

Ote Ted Goldbergin kirjasta Samhället i narkotikan. Academic Publishing of Sweden. 2005.  Suomennettu ja julkaistu hänen luvallaan.

Monet laittomien päihteiden ongelmakäyttäjät ovat aloittaneet kannabista polttamalla.  Mitä johtopäätöksiä tästä tulisi tehdä?

Ehdottomimmat porttiteorian kannattajat  pitävät kannabista aineena, joka johtaa tai aiheuttaa kovien laittomien päihteiden käyttämisen. Tämän käsityksen mukaan kannabis aiheuttaa kehossa biokemiallisia muutoksia ja käyttäjä liukuu vastustamattomasti kovempien aineiden pariin.  Tästä esimerkkinä on Dagens Nyheterin artikkeli, jossa silloinen  Tukholman  sosiaalijohtaja Kristina Axen Olin sanoi päihteitä kokeilevien ajautuvan  Plattanille (Tukholman keskustassa sijaitseva huumeiden käyttäjien kokoontumispaikka)[1].  Porttiteoriaa käytetään tässä Ruotsin rajoittavan huumausainepolitiikan puolustuksena – ja jopa perusteluna sille, että muunlainen politiikka olisi järjetöntä.

Tämän kaltaiseen syy-seurausolettamukseen voidaan esittää vasta-argumentiksi  asian liiallinen yksinkertaistaminen.  Sitä paitsi, vaikka tapahtuma seuraisi toista, ei se välttämättä tarkoita ensimmäisen aiheuttavan seuraavaa. Tämän kaltaisella päättelyllä voitaisiin väittää, että tupakanpoltto tai jopa veden juonti voisi johtaa ongelmalliseen laittomien päihteiden käyttöön.

On olemassa myös vivahteikkaampi tulkinta porttiteoriasta. Sen kannattajat ajattelevat, että  kannabis ei välttämättä johda kovien laittomien päihteiden käyttöön, mutta suhteellinen riski siihen on olemassa. On olemassa tätä ajatusta tukevia tutkimuksia, esimerkiksi kaksostutkimus Australiasta[6].  Se osoitti, että jos toinen kaksosista käytti kannabista ennen 17 ikävuotta, riski kokeilla muita laittomia päihteitä kasvoi 1,6–3,9 kertaiseksi.  Riski tulla riippuvaiseksi alkoholista tai laittomista päihteistä kasvoi 1,6–6 kertaa korkeammaksi kuin päihteitä käyttämättömällä kaksospuolella.  Tutkimuksen tekijät  esittivät, että kausaalinen (syy-seuraussuhde)  olisi mahdollinen mutta arvioivat, että tutkimustieto eivät riittäneet ratkaisemaan sitä.  Jos se olisi kausaalinen, niin selitys olisi biokemiallisissa ja psykososiaalisissa tekijöissä[1]. Ruotsissa  painotetaan biokemiallista tulkintatapaa ja yritetään vähentää huumepolitiikalla kannabiksen käyttöä.  Hollannissa sitä vastoin korostetaan  psykososiaalisia tekijöitä ja siksi kannabiksen käyttö hyväksytään.

Morral et al. (s. 1494) ajattelevat porttiteoriaa  tukevan kolme pääväittämää: 1) huomattavasti useammat kannabiksen käyttäjistä käyttävät muita laittomia päihteitä kuin ne, jotka eivät ole käyttäneet kannabista; 2) kannabiksen käyttö edeltää muuta huumeiden käyttöä;  3) mitä useamman kerran kannabista on käyttänyt, sitä suurempi riski on kokeilla kovempia aineita [7].

Porttiteorian kyseenalaistavat olettavat psykososiaalisten taustatekijöiden selittävän käytön paremmin, kun taas porttiteorian kannattajat painottavat kannabiksen käyttämisen aiheuttamia biokemiallisia vaikutuksia.

Morral et al. ovat kehittäneet mallin, jolla voi testata näitä vaihtoehtoisia selitystapoja. Heidän havaintonsa oli, että nämä edellä esitetyt väitteet  voidaan  yhtä hyvin kumota väitteellä, että aineita jo käyttävillä ihmisillä on todennäköisemmin suurempi taipumus käyttää aineita kuin ihmisillä, jotka eivät käytä aineita ollenkaan.

Tämän selventämiseksi muutan kannabiksen paikalle alkoholin.  On helppo havaita, että olennaisesti suurempi osa alkoholin käyttäjistä kuin ei-käyttäjistä käyttää muita laittomia päihteitä, alkoholinkulutus edeltää laittomien päihteiden kulutusta ja kovia laittomia päihteitä käyttävillä henkilöillä on myös korkea alkoholinkulutus.  Voidaanko tästä päätellä alkoholin olevan portti kovempiin aineisiin?

Toisinaan puhutaan siitä, että kannabis on portti muihin laittomin päihteisiin ja  toisinaan portti aineiden kovaan väärinkäyttöön. Tarkastelkaamme näitä väitteitä useista näkökulmista. Jos aloitamme siitä, että kannabiksen käyttäminen lisäisi  jokin verran (ei välttämättä ongelmallista) muiden laittomien päihteiden käyttöä, niin tilastot puhuvat tätä vastaan. CAN (Centralförbundet för alcohol- och narkotikaupplysnin) teki kattavan haastattelututkimuksen vuosien 1988–2000 aikana 15–75-vuotiaiden huumeiden käyttökokemuksista Ruotsissa. Vuonna 2000 oli 12 % kokeillut kannabista, mutta vain 1–2 %  ilmoitti kokeilleensa vähintään kerran amfetamiinia tai kokaiinia. Absoluuttisiksi luvuiksi muutettuna  vuonna 2000 Ruotsissa oli 785 000 kannabista muutaman kerran käyttänyttä, ja 130 000 ihmistä oli kokeillut muita laittomia päihteitä. Toisin sanoen ilmaistuna kuudesta kannabista kokeilleesta ei viidellä ollut minkäänlaisia kokemuksia muista laittomista päihteistä [3].

Jos halutaan tutkia sitä, johtaako  kannabis muiden laittomien päihteiden ongelmalliseen käyttöön, pitää saada selville missä määrin kannabiksen käyttäjät tulevat jonkun laittomaksi luokitellun päihteen suurkuluttajiksi.  Koska Ruotsissa on tehty vain neljä maanlaajuista tutkimusta  kovien laittomien päihteiden ongelmallisesta käytöstä, perustan päättelyni niihin.

Ulkomaisten tutkimusten arvio on, että noin 3 % lopettaa laittomien päihteiden käytön (kuoleman, ulkomaille muuttamisen, vankeuden, lopettamisen yms. vuoksi).  Tilastot vastaavat UNO:n tutkimuksia (se on tehnyt kaksi neljästä maanlaajuisista tutkimuksista) ja siksi perustan laskelmani niihin.

  1. Valtiollinen selvitys ([8], s. 73) arvioi ongelmallisia laittomien päihteiden käyttäjiä olleen Ruotsissa 10 000. Silloiset (rajalliset) tutkimukset ajanjaksolta 1955–60, joihin Narkomanvårdkommission viittaa, osoittivat ongelmakäyttäjiä olleen vain muutama sata.  Siitä voi päätellä, että melkein koko 10 000 ongelmakäyttäjän ryhmä on muodostunut  1960-luvulla. Luku on kuitenkin epävarma, enkä pidä tarkoituksenmukaisena muotoilla sitä siitä lähtökohdasta, että  tietty osa väestöstä olisi poistunut tavalla tai toisella.
  2. MAX-projektin mukaan UNO-79  uudelleenlaskennassa vuonna 1979 löytyi  Ruotsista noin 15 000 kovien laittomien päihteiden käyttäjää ([9], s. 36). Se tarkoitti noin 3600 uutta käyttäjää korvaamaan ne 3 %, jotka poistuivat väestöstä vuosina 1967–79.  Näin ollen tämän ajanjakson aikana tuli noin 8 500 uutta käyttäjää.
  3. Max-projektin mukaan UNO-92 kyselyn  mukaan vuonna 1979 oli 19 000 kovien laittomien aineiden ongelmakäyttäjää [1]. Edellä mainitun laskentatavan mukaisesti oli tullut  noin 10 000 uutta käyttäjää vuosien 1979–92 aikana.
  4. Vuonna 1998 oli MAX-projektin mukaan Ruotsissa 26 000 ongelmallista laittomien päihteiden käyttäjää [1].  Se tarkoittaa, että UNO-92  tutkimuksen perusteella vuosien 1992–98 aikana tuli 10 000 uutta kovien laittomien päihteiden käyttäjää.  Näiden arvioiden pohjalta voimme päätellä, että uusia ongelmakäyttäjiä   tuli vuosien 1960–1998 aikana 10 000 + 8 500 + 10 000 + 10 000= 38 500.

Koska kaikki luvut ovat epätarkkoja, ei ole tarkoituksenmukaista arvioida tarkasti sitä, kuinka suuresta osasta laittomia päihteitä kokeilleista oli tullut ongelmakäyttäjiä.

Mutta on mahdollista arvioida sitä seuraavalla tavalla: 1998 Ruotsissa oli 6,5 miljoonaa 15–75-vuotiasta.  CANin ([3], s. 231) tekemän tutkimuksen  perusteella näistä 11 % eli 715 000 henkilöä oli kokeillut laittomia päihteitä. Näillä luvuilla laskettuina noin 5 %  kannabista käyttäneistä tuli laittomien päihteiden ongelmakäyttäjiä.  Siis  aivan päinvastoin kuin porttiteoria väittää – on pikemminkin poikkeus kuin sääntö se, että kannabista käyttäneestä henkilöstä tulee kovien laittomien aineiden ongelmakäyttäjä.  Eikä myöskään ole niin, että ihminen jättäisi  yhden aineen tullakseen riippuvaiseksi toisesta aineesta, vaan tutkimus osoittaa, että  useimmat riippuvuutta aiheuttavien aineiden käyttäjistä eivät tule riippuvaisiksi käyttämästään aineesta.

Taulukko 1. Prosenttiosuus riippuvaisiksi tulleista käyttäjistä ([4], s. 95).

Päihde Päihteestä riippuvaisiksi tulleiden osuus (%)
Tupakka 32
Alkoholi 15
Kannabis 9
Rauhoittavat 9
Kokaiini 17
Heroiini 23

Vielä yksi vastaperuste  ajatukselle, että kannabis olisi portti ongelmalliselle laittomien päihteiden käyttämiselle.  Se ilmenee tilastoista.  Vuosina 1979–98 kasvoi kannabista kokeilleiden koululaisten määrä 15 % ([2], s. 2009). Jos porttiteoria pätisi, pitäisi muutoksen ongelmallisessa käytössä olla suurin piirtein sama. Kuitenkin kyseisellä ajanjaksolla  ongelmallinen käyttö kasvoi 75 % ([9] s. 36). Yhteenvedosta käy ilmi se tosiasia, että kannabiksen käyttö on heikko keino ennustaa sitä, tuleeko yksilöstä tulevaisuudessa aineiden ongelmakäyttäjä.

Jos haluttaisiin aikaisessa vaiheessa löytää ihmiset, joilla on riski ajautua ongelmakäyttäjiksi, pitäisi huomio kiinnittää muihin  indikaattoreihin.  Useat tutkimukset osoittavat varhaisen laillisten päihteiden käytön (alkoholi, tupakka) muodostavan olennaisen askeleen koti ongelmallista laittomien päihteiden käyttöä ([5], s. 854; [6], s. 430).

Toinen indikaattori on huomattava alkoholin kulutus.  Sifaneck & Kaplan (s. 503) viittaavat amerikkalaiseen tutkimukseen, josta ilmeni, että ongelmallinen alkoholinkäyttö edelsi heroiinin käyttöä, kun taas 30 % oli käyttänyt kannabista ennen heroiinia [10]. Ruotsissa Stenbacka & Rommelsjö (s.41) havaitsivat, että riskipitoinen alkoholinkulutus  nuoruudessa oli varmempi merkki ennustamaan ongelmallisten laittomien päihteiden käyttöä aikuisuudessa kuin kokemukset kannabiksen käytöstä [11].

Sifaneck & Kaplan (s. 500) tekivät mielenkiintoisen huomion: Hollannissa, missä kannabis on helposti saatavilla nk. kannabiskahviloista, osa ongelmallisista käyttäjistä käytti kannabista apuvälineenä opiaattien käytön lopettamisen [10]. Kun kannabis toisinaan voi olla “esipuhe”  kovien laittomien aineiden käyttöön, voi se olla myös ”loppulause”.  Morral et al. (s. 1503) painottaa sitä, että kannabis voi ehkä kannustaa joitakin jatkamaan toisin aineisiin, mutta se voi olla myös kauhukokemus, joka ehkäisee kokeiluja muiden laittomien päihteiden kanssa [7].

On tosiasia, että emme edes  tiedä kannabiskulutuksen nettotulosta, käyttävätkö harvemmat vai useammat muita laittomia päihteitä. Vaikka päihdekysymyksiä pitäisi tulkita hyvin varovaisesti, niin väitteelle, että kannabista kokeilevista tulisi muiden laittomien päihteiden ongelmakäyttäjiä on erittäin heikosti perusteita. Laskelmien mukaan luku liikkuu 5 % tienoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan paljon enemmän kuin kannabiksen käyttö tullakseen muun laittoman päihteen ongelmakäyttäjäksi.

Luvussa kolme keskusteltiin ”set och setting” (mieliala ja käyttöpaikka) -asetelmasta.  Ajatus portista on harhaanjohtava, jos se ei ota tarpeeksi huomioon näitä tekijöitä vaan pääosin nojaa biokemiallisiin väitteisiin, joiden mukaan kannabis aktivoi neurokemiallisia prosesseja, jotka ovat samantapaisia kuin kokaiinin, heroiinin, tupakan ja alkoholin aiheuttamia. Tätä on tulkittu niin, että on olemassa biokemiallinen syy siihen, miksi siirrytään kannabiksesta johonkin muuhun laittomaan päihteeseen [12]. Mutta jos alkoholi ja tupakka johtavat samantapaisiin biokemiallisiin muutoksiin kuin  kannabis, kokaiini ja heroiini, on yhtä järkevää (tai järjetöntä) väittää tupakkaa ja alkoholia porttiaineiksi.

Tästä huolimatta en halua väittää, että amfetamiinin, kokaiinin tai opiaattien käyttämisellä tai kokeilemisella ei olisi mitään tekemistä kannabiksen (tai alkoholin ja tupakan) kanssa. Aikaisemmat kokemukset  päihteiden kanssa vaikuttavat siihen, käyttääkö tulevaisuudessa  päihteitä vai ei. Mutta kannabiksen käyttö muodostaa vain pienen osan ihmisen ”setistä” ja ilmaisee vain vähän ”settingistä”.  Siksi portti-käsite, se että kannabiksen käytöllä olisi hallitseva merkitys tulevalle laittomien päihteiden käytölle, on yksinkertaistus, joka vie ajatukset väärille raiteille.

Lähteet:

[1] Bodin, A & Mkandawire, A (1999): Föräldrar är för liberala, Dagens nyheter, 1999-06-05, s C2

[2] CAN (Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning) (2008): Drogutvecklingen i Sverige 2008. Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning rapport nr 113, Stockholm

[3] CAN (Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning) (2003): Drogutvecklingen i Sverige: Rapport 2003. Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning rapport nr 71, Stockholm

[4] Joy, J E, Watson, S J & Benson, J A (red) (1999): Marijuana and medicine: Assessing the science base, Institute of medicine, National academy of sciences, National academy press, Washington, D.C.

[5] Kandel, D & Yamaguchi, K (1993): From beer to crack: Developmental patterns of drug involvement, American journal of public health, 83:6, s 851−855

[6] Lynskey, M T, Heath, A C, Bucholz, K K, Slutske, W S, Madden, P A F, Nelson, E C, Statham, D J & Martin, N G (2003): Escalation of drug use in early-onset cannabis users vs co-twin controls, JAMA, 289:4, s 427−433

[7] Morral, A R, McCaffrey, D F & Paddock, S M (2002): Reassessing the marijuana gateway effect, Addiction, 97, s 1493−1504.

[8] Narkomanvårdskommittén (1969): Narkotikaproblemet: Samordnade åtgärder, SOU 1969:52, Stockholm

[9] Olsson, B, Adamsson Wahren, C & Byqvist, S (2001): Det tunga narkotikamissbrukets omfattning i Sverige 1998, MAX-projektet, delrapport 3, Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning, Stockholm

[10] Sifaneck, S J & Kaplan, C D (1995): Keeping off, stepping on and stepping off: The steppingstone theory reevaluated in the context of the Dutch cannabis experience, Contemporary drug problems 22/Fall, s 483−512

[11] Stenbacka, M & Rommelsjö, A (2002): Adolescent risky alcohol and cannabis use: Risk of serious adult abuse in a longitudinal perspective, paper framlagd vid en konferens anordnad av Kettil Bruun Society for Social and Epidemiological Research on Alcohol, Stockholm, October, 2002

[12] Wickelgren, I (1997): Marijuana: Harder than thought?, Science, vol. 276, issue 5231, s 1967−68





Kannabiksen, tupakan ja alkoholin haitoista ja kustannuksista

1 12 2009

Kanadassa tutkittiin kannabiksen, tupakan ja alkoholin haittoja ja kustannuksia yhteiskunnalle.

Kannabis, tupakka ja alkoholi valittiin tutkimukseen, koska ne ovat Kanadassa yleisimmin käytettyjä päihteitä. Esimerkiksi heroiinin käyttö on suhteellisen vähäistä ja täten myös sen vaikutukset yhteiskunnalle ovat pieniä. Kaikkien aineiden käytössä on riskinsä ja haittansa. Haittoja voidaan luokitella suoran vaikutuksen alaisena tapahtuneisiin, kuten  alkoholin vaikutuksen alaisena kolarointi, ja pitkän käytön tuomiin, kuten vuosikymmenten tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä. Jotkut haitat ovat melko vähäisiä, kuten krapulan takia pois töistä jääminen. Toiset ovat taas hyvinkin vakavia, kuten esimerkiksi HIV:n saaminen likaisesta neulasta.

Haitoilla on useita erilaisia luokituksia. Esimerkiksi terveyshaittoja yksilölle, sosiaalisia haittoja perheille ja taloudellisia haittoja yrityksille, kuin myös yhteiskunnalle koituvia kuluja terveyden huollon ja lainvalvonnan ja vankiloiden kautta. Vuonna 2002 Kanadassa käytettiin arviolta 1,2 miljardia dollaria aineiden väärinkäytöstä kärsivien hoitoon. [1]

Haittojen vakavuus riippuu sekä aineen käytön tuomien seurausten vakavuudesta että seurausten todennäköisyydestä. Aineen käytön riskit liittyvät käyttötapaan, käytettäviin määriin, paikkaan jossa ainetta käytetään, jne.

Aineen käyttö voi olla vähäriskistä, keskinkertaisen riskialtista tai hyvin riskialtista. Esimerkiksi alkoholin käytön suhteen miehille vähäriskiseksi käytöksi luetaan enintään kahden annoksen nauttiminen kerralla ja enintään 14 annoksen nauttiminen viikossa. Tällainen käyttö tuo lieviä riskejä terveydelle ja sosiaalisia haittoja. Hyvin riskialtista juomista miehille on vähintään viiden annoksen nauttiminen säännöllisesti kerralla. Tällainen humalahakuinen juominen lisää suuresti lyhyen aikavälin haittojen riskejä myrkytyksen kautta. [2]

Eri aineiden haittojen vertailuun Kanadalaisessa yhteiskunnassa täytyy huomioida useampia asioita. Näitä ovat käyttäjien kokonaismäärä, heidän käyttötapansa, ympäristöllinen ja sosiaalinen konteksti jossa käyttö tapahtuu, aineen fyysiset vaikutukset ja paljon muita huomioitavia asioita. Koska muuttujia on niin paljon, on suora vertailu hyvin monimutkaista.

Katsaus käytön ja riskien kuvioihin

Vuonna 2003 vähintään kerran käyttäneitä [2-3]:

  • 14 % kannabista
  • 20 % tupakkaa
  • 80 % alkoholia

Käyttökuviot näiden kolmen aineen osalta erosivat myös selvästi toisistaan:

Adlaf et al. 2005; Health Canada n.d.; Davis et al. 2009. [2-4]

Alkoholia käytetään hyvin laajalti ja enemmistö käyttää sitä vähäriskisesti tai keskinkertaisen riskialttiisti. Kannabista ja tupakkaa käytetään vähemmän. Enemmistö kannabiksen käytöstä on vähäriskistä tai keskinkertaisen riskialtista. Tupakan käytöstä enemmistö taas on hyvin riskialtista.

Yhteiskunnan riskeihin liittyvien kuvioiden ymmärtäminen on tärkeää. Suuri joukko, joka käyttää ainetta vähäriskisesti tai keskinkertaisen riskialttiisti voi tuoda huomattavia kokonaishaittoja. [5] Näin on alkoholin kohdalla. Kanadassa on yli 21 miljoonaa vähäriskisesti tai keskinkertaisen riskialttiisti alkoholia käyttävää. Nämä juojat ovat vastuussa 40-60 % alkoholiin liittyvistä terveyshaitoista ja haitoista yhteiskunnalle. [2]

Tupakan kohdalla tilanne on erilainen. Tupakan käyttö ei voi koskaan olla vähäriskistä. Kanadassa tupakkaa käyttää noin neljä miljoonaa ihmistä jotka tuovat hyvin suuren osuuden kokonaishaitoista. Kannabiksen kohdalla taas käyttäjiä on kaikissa riskiluokissa suhteellisen vähän.

Käytön sosiaaliset kustannukset

Kannabiksen, alkoholin ja tupakan haittoja on vaikea verrata suoraan, mutta haittoja voi verrata epäsuorasti mittaamalla sosiaalisia kustannuksia joita näihin liittyy:

Health Canada. n.d.; Rehm et al. 2006.


Huomioita:

a. 1) Kannabiksen kustannukset terveydenhuollolle 73 miljoonaa dollaria, lainvalvonnan kulut 1167,8 miljoonaa dollaria.
2) Kannabiksen lainvalvontakulut on arvioitu huomioimalla 50 % kaikista laittomien huumeiden lainvalvontakuluista. Arvion ei pitäisi olla ainakaan liioiteltu sillä noin 60 % laittomiin huumeisiin liittyvistä poliisitapauksista liittyy kannabikseen.

b) Tupakan laittomaan maahantuontiin, sen valvontaan ja alaikäisille myymisen valvontaan liittyy myös kuluja, mutta ne ovat vähäiset ja jätetty huomioimatta.

Sosiaalisten kustannusten osalta lähes kaikki kannabiksen kustannukset liittyvät lainvalvontaan, kun taas tupakan ja alkoholin kustannukset liittyvät terveyteen. Alkoholin sosiaaliset kustannukset ovat lainvalvonnan ja terveydenhoidon puolivälissä.

Käyttäjäkohtaisesti laskettuna: tupakan terveyshaitat ovat yli 800 dollaria käyttäjää kohti, alkoholin terveyshaitat ovat noin 165 dollaria käyttäjää kohti ja kannabiksen osalta luku on 20 dollaria käyttäjää kohti. Lainvalvonnan osalta kannabiksen kulut ovat 328 dollaria käyttäjää kohti, 94 % sosiaalisista kustannuksista liittyy kannabiksen osalta lainvalvontaan. Alkoholin suhteen lainvalvonnan kulut ovat 153 dollaria käyttäjää kohti ja tupakan suhteen luku on hyvin alhainen.

Johtopäätökset

Haitat, riskit ja sosiaaliset kustannukset vaihtelevat suuresti alkoholin, tupakan ja kannabiksen osalta. Paljolti tähän vaikuttaa se kuinka laki niihin suhtautuu. Alkoholi ja tupakka ovat laillisia aineita, mikä selittää niiden alhaiset lainvalvontakulut verrattuna kannabikseen. Toisaalta alkoholin ja tupakan terveyshaittojen kustannukset ovat paljon korkeammat kuin kannabiksen. Tämä voi viitata siihen, että kannabiksen käyttö aiheuttaa vähemmän terveysriskejä kuin alkoholi ja tupakka. Nämä variaatiot riskeissä, haitoissa ja kustannuksissa täytyy ottaa huomioon, kun jatkossa mietitään, kuinka käsitellä näiden kolmen aineen käyttöä. Sosiaalisten kustannusten vähentäminen kannabiksen osalta  olisi tehokkainta dekriminalisaation kautta, joka laskisi siihen liittyviä lainvalvonnan kuluja. Tällainen muutos olisi oikeutettu kun huomioidaan kannabiksen käytön verrattain alhaiset terveysriskit.

Lähde:

http://www.heretohelp.bc.ca/publications/cannabis/bck/7

Viitteet:

1.    Rehm, J. Baliunas, S., Brochu, B. et al. (2006). The costs of substance abuse in Canada 2002. Ottawa: Canadian Centre on Substance Abuse. http://ccsa.ca/2003%20and%20earlier%20CCSA%20Documents/ccsa-coststudy-2002.zip.

2.    Adlaf, E., Begin, P. & Sawka, E. (Eds.) (2005). Canadian addiction survey (CAS): A national survey of Canadians’ use of alcohol and other drugs: Prevalence of use and related harms: Detailed report. Ottawa: Canadian Centre on Substance Abuse. http://ccsa.ca/2005%20CCSA%20Documents/ccsa-004028-2005.pdf.

3.    Health Canada. (n.d.) Canadian Tobacco Use Monitoring Survey (CTUMS) (Results for 2002 and 2004). www.hc-sc.gc.ca/hc-ps/tobac-tabac/research-recherche/stat/ctums-esutc_2002-eng.php. www.hc-sc.gc.ca/hc-ps/tobac-tabac/research-recherche/stat/ctums-esutc_2004-eng.php.

4.    Davis, C., Thomas, G., Jesseman, R. et al. (2009). Drawing the line on risky cannabis use: Assessing problematic use with the ASSIST. Addiction Research and Theory, 17(3), 322-332.

5.    Rose, G., Khaw, K-T. & Marmot, M. (2008). Rose’s strategy of preventative medicine: The complete original text. New York: Oxford University Press.

6.    Dauvergne, M. (2009). Trends in police-reported drug offences in Canada. Juristat 29(2), 5-25. www.statcan.gc.ca/pub/85-002-x/2009002/article/10847-eng.pdf.








Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 32 muun seuraajan joukkoon