Harvardin yliopiston professori: ”Kannabis on täällä jäädäkseen”

16 02 2012

Ainoa keino jolla yhteiskuntamme voi hyödyntää kannabiksen täyden potentiaalin, mukaanlukien kaikki lääketieteelliset mahdollisuudet, on vapauttaa se reseptilääkkeitä kontrolloivasta säätelystä ja psykoaktiivisia aineita kontrolloivista rikoslaeista, kirjoittaa Harvard Medical Schoolin professori Lester Grinspoon.

Vuonna 1967, huolestuttuani vaarallisen kannabishuumeen käytön lisääntymisestä, aloin tutkia tieteellistä ja lääketieteellistä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tarkoituksenani saada aikaan objektiivinen yhteenveto aineen kieltämisen pohjana olevista asiatiedoista. Suureksi yllätyksekseni en löytänyt luotettavia tieteellisiä perusteita jotka olisivat oikeuttaneet kannabiksen kieltolain. Väite, jonka mukaan kyseessä on erittäin myrkyllinen aine, perustuu vanhoihin ja uusiin myytteihin. Itse asiassa eräs kannabiksen erityislaatuisista ominaisuuksista on juuri sen huomattavan alhainen myrkyllisyys. Verrattuna vapaasti saatavilla ja käytettävissä olevaan aspiriiniin kannabis on paljon turvallisempaa – pelkästään Yhdysvalloissa kuolee aspiriiniin vuosittain yli 1000 henkilöä, kun taas kannabikseen ei ole koskaan kuollut kukaan missään päin maailmaa.

Itse asiassa, kun kannabis viimein ottaa uudelleen paikkansa USA:n lääkeaineluettelossa – paikka jonka se menetti vuonna 1937 Marijuana Tax Actin astuttua voimaan – sitä tullaan pitämään yhtenä tuon hakemiston turvallisimmista aineista. Tämän lisäksi sitä tullaan lopulta ylistämään ”ihmelääkkeenä” aivan kuten penisilliiniä 1940-luvulla. Penisilliini saavutti tuon maineen koska se oli huomattavan ei-myrkyllistä, tarpeeksi suurissa määrin tuotettuna melko edullista ja se oli tehokas monien tartuntatautien hoidossa. Aivan samoin myös kannabis on poikkeuksellisen turvallista ja kieltolain tuoman hinnannousun loppuessa huomattavasti halvempaa kuin konventionaaliset lääkeaineet joita se korvaa ja sen jo nyt vaikuttava hoidollinen monipuolisuus vain jatkaa laajenemistaan.

Kun huomioi nämä ominaisuudet, ei liene yllättävää että kannabiksen lääkinnällinen käyttö kasvaa eksponentiaalisesti ja että jotkut osavaltiot ovat luoneet lainsäädännön joka sallii erilaisista sairauksista kärsivien käyttää ainetta laillisesti lääkärin suosituksesta. Valitettavasti, koska jokainen osavaltio vaatii itselleen oikeuden määrittää mihin oireisiin ja oireistoihin kannabista voidaan käyttää hoitona, monien potilaiden joilla on oikeutetut väitteet tämän kasvin hyödyllisyydestä hoitokeinona, täytyy jatkaa sen käyttöä laittomasti ja siten kärsiä laittomuuden aiheuttamasta lisästressistä ja ahdistuksesta.

Kalifornia ja Colorado ovat osavaltiot joissa on eniten potilaita joille olisi lääketieteellisesti hyödyllistä olla oikeutettuja lailliseen kannabikseen. New Jersey on kaikkein rajoittavin osavaltio, jossa vain pieni osa niistä potilaista jotka pitäisivät kannabista yhtä hyvänä tai parempana hoitokeinona kuin myrkyllisempiä tavanomaisia lääkkeitä jotka se korvaisi, ovat oikeutettuja sen lailliseen käyttöön. New Jerseyn lainsäätäjät saattavat olla peloissaan Kalifornian ja Coloradon lääkekannabisjakelun tilasta, jota jotkut pitävät kaoottisena. Nämä pelot johtuvat vapaammista lääkekäytön säännöksistä näissä osavaltioissa, mikä on johtanut siihen että ainetta on helpommin saatavilla henkilöille jotka käyttävät sitä muihin tarkoituksiin kuin tiukan lääkkeellisesti. Jos tämä on asianlaita, se vahvistaa näkemykseni, että on mahdotonta hyödyntää tämän kasvin täydet hoidolliset potentiaalit, puhumattakaan muista sen hyödyllisistä käyttötarkoituksista, nykyisen turmiollisen kieltolain viitekehyksessä.

Kannabis on täällä jäädäkseen. Ei ole enää pienintäkään epäilystä että kyseessä olisi vain eräs ohimenevä huumevillitys. Aivan kuten alkoholi, kannabis on nyt osa kulttuuriamme, kulttuuria, joka yrittää löytää sopivan sosiaalisen, lainopillisen ja lääketieteellisen suhtautumisen siihen. Meidän on viimein tajuttava, nyt kun yli 21 miljoonaa kannabiksen käyttäjää on pidätetty 1960-luvulta lähtien, useimmat heistä nuoria ja 90 prosenttia tapauksista pelkkiä hallussapitoja, että ”sodankäynti” kannabista vastaan ei toimi yhtään sen paremmin kuin alkoholia vastaan kieltolain aikaan.

Monet ihmiset ilmaisevat kärsimättömyyttään liittohallinnon tinkimättömään itsepäisyyteen sen pitäessä kiinni kannastaan, että ”kannabis ei ole lääke”. Yhdysvaltojen 50:stä osavaltiosta 13 on jo dekriminalisoinut kannabiksen, ja alkaen Kaliforniasta vuonna 1996 15 muuta osavaltiota sekä Washington D.C. on sallinut potilaille laillisen lääkekannabiksen. Eräissä muissa osavaltioissa on vireillä samankaltaisia lakialoitteita. Nämä osavaltiot kehittävät suurisuuntaista sosiaalista koetta siitä, kuinka parhaiten käsitellä ”kannabis lääkkeenä” -ilmiötä, samalla lähettäen voimakkaan viestin liittohallinnon suuntaan. Kunkin osavaltion toimet ovat murtaneet osaltaan kannabinofobiana tunnettua hyvin yleistä harhakuvitelmaa.

Moraalinen yksimielisyys kannabiksen pahuudesta on muuttumassa epävarmemmaksi ja pintapuolisemmaksi, kenties siksi että niin useat ihmiset ovat kokeneet omakohtaisesti, että kyseessä on suhteellisen vähähaittainen ja erittäin hyödyllinen kasvi. Auktoriteetit teeskentelevät, että kannabiskaupan eliminoiminen on kuin orjakaupan tai merirosvouksen hävittämistä tai isorokon ja malarian poispyyhkimistä. Virallinen totuus on, että kaikki mahdollinen on tehtävä jotta kukaan ei koskaan käyttäisi kannabista – edes lääkkeenä. Mutta on olemassa myös maanläheisempi suhtautuminen kannabiksen käyttöön, joka on huomattavasti sallivampi.

Kannabiksenkäyttäjät eivät ainoastaan ole tottelemattomia huumelakien suhteen, he myös tuntevat perustavanlaatuista epäkunnioitusta niitä kohtaan. He eivät peittele katkeraa mielipahaa laeista jotka esittävät heidät rikollisina. He uskovat että lukemattomat ihmiset ovat joutuneet hallintonsa pettämiksi, ja epäilevät, että nämä ”auktoriteetit” eivät ymmärrä juuri mitään kannabiksen niin hyvistä kuin huonoistakaan puolista. Nämä ristiriitaisten tuntojen virtaukset ja vastustus kansalaisten asenteissa kannabislakeja kohtaan ovat luomassa mahdollisuutta muutokselle, eritoten koska kieltolain rahalliset kustannukset ovat niin huikeita ja jatkavat alati kasvuaan.

On myös selvää, että tosiseikat inhimillisistä tarpeista ovat yhteensovittamattomia rikoslailla pakotetun rajanvedon kanssa kannabiksen lääkinnällisen ja muunlaisen käytön välillä. Kannabis ei yksinkertaisesti mukaudu menneen vuosisadan instituutioiden vakiinnuttamiin käsitteellisiin rajoituksiin. Kyseessä on todellinen sui generis -substanssi – onko olemassa toista myrkytöntä ainetta, joka kykenee kohottamaan monia nautintoja, jolla on laaja ja yhä kasvava määrä lääketieteellisiä käyttökohteita ja joka lisäksi edistää joidenkin yksilöllisten kykyjen esiintuomista?

Ainoa käyttökelpoinen tapa tuoda tarjolle tämän merkittävän aineen täydet mahdollisuudet, mukaanlukien sen kaikki hoidolliset ominaisuudet, on vapauttaa se tämänhetkisistä kaksoissäännöksistä – niistä, jotka kontrolloivat reseptillä määrättyjä lääkkeitä yleensä ja erityisistä rikoslain pykälistä, jotka kontrolloivat psykoaktiivisia aineita. Nämä toisiaan vahvistavat lait tuottavat sosiaalisia kategorioita, jotka tukahduttavat kannabiksen ainutlaatuisen monitahoiset potentiaalit. Ainoa keino päästä irti on leikata poikki solmut antamalla kannabikselle sama asema kuin alkoholilla – laillistamalla aikuisille kaikki sen käyttötavat ja irroittamalla se täysin lääketieteellisistä ja rikosoikeudellisista kontrollijärjestelmistä.

Artikkelin kirjoittaja Lester Grinspoon on Harvard Medical Schoolin psykiatrian apulaisprofessori emeritus ja on kirjoittanut teokset Marihuana Reconsidered ja Marijuana, the forbidden medicine. Hän ylläpitää sivustoja www.rxmarijuana.com ja www.marijuana-uses.com.

Lähde:

Cannabis Culture





Kanadalaiset yhtä mieltä – on aika laillistaa kannabis

3 02 2012

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan Kanada on saavuttanut keikahduspisteen – 66 prosenttia vastaajista kannattaa kannabiksen laillistamista.

Kanadassa saatetaan viimein saada aikaan järkevää poliittista keskustelua tästä suhteellisen vähähaittaisesta aineesta, jota on demonisoitu ja pidetty rikollisena vuosisadan ajan, ja joka silti on yhtä helposti saatavilla olevaa koulujen pihoilla kuin savukkeet.

Kannabiksen kieltolaki ja 40-vuotinen ”sota huumeita vastaan” on johtanut pilven laajempaan saatavuuteen, veronmaksajien rahojen tuhlaamiseen, rikollisjengien rikastumiseen ja tuhansien ja taas tuhansien muutoin lainkuuliaisten kansalaisten leimaamiseen ”rikollisiksi”.

Joka vuosi jotakuinkin 50 000 kanadalaista pidätetään kannabiksen hallussapidosta. Kun tähän lisätään noin 20 000 salakuljetuksesta ja kasvatuksesta kiinnijäänyttä, tämä niin kutsuttu sota maksaa Kanadalle vuosittain 400 miljoonaa dollaria lainvalvonta-, oikeus- ja vankilakuluina.

Kun pidämme mielessä, että miljoonalla dollarilla saamme 12 uutta poliisia ja 14 opettajaa tai sairaanhoitajaa, voimme esittää kysymyksen: eikö kaikkea tuota rahaa voisi käyttää paremminkin?

Kanadan Liberaalipuolue on selkeästi tätä mieltä. 77 prosenttia puoluekokousedustajista äänesti äskettäin yrtin laillistamisen puolesta, jakaen – konservatiivin johtaman – senaatin laittomien huumeiden erikoiskomitean kannan, tämän suosittaessa 10 vuotta sitten maan hallitukselle kannabiksen laillistamista. Neljä vuosikymmentä sitten kuulu LeDainin komissio esitti samoin kannabiksen rikoslaissa kieltämisen lopettamista.

Tänä päivänä yhä useammat ihmiset joka puolella Kanadaa ovat samaa mieltä. Äskettäin julkaistun torontolaisen Forum Research -markkinatutkimusyrityksen suorittaman, 1160 täysi-ikäistä kansalaista käsittäneen kyselyn mukaan Brittiläisen Kolumbian vastaajat tukivat todennäköisimmin lakiuudistusta, heistä 73 prosenttia kannatti laillistamista. Quebecissä oli vähiten laillistamisen tukijoita, siellä vastaajista 61 prosenttia kannatti aietta.

Kuka johtaa mielipiteen muutosta? Kyselyn mukaan 55-64 -vuotiaat. Miksi juuri tämä kansanonsa? Kyllä, heidän joukossaan on paljon vanhoja hippejä. Mutta kaikista ikäryhmistä keski-ikäiset ja tätä vanhemmat ovat huomaamassa muita nopeammin että kannabis saattaa hyvinkin olla tämän vuosisadan aspiriini.

Lääkekannabis muokkaa keskustelua pilvestä koko Pohjois-Amerikassa. Kemoterapian pahoinvoinnista kärsivistä syöpäsairaista glaukoomapotilaisiin, Crohnin tautia poteviin ja monia muita tauteja sairastaviin, pilvi tuo helpotusta jota farmateollisuuden tuotteet eivät anna. Sen kasvava ja laajentuva käyttö hälventää vanhoja pilviveikko-stereotypioita ja aikaansaa kypsempää keskustelua aiheesta.

Myös raha ajaa aihetta eteenpäin, ei ainoastaan näkymät tulevaisuuden mahdollisesti miljardeissa liikkuvista verotuloista, vaan juuri tällä hetkellä lääkekannabiksella tehdään omaisuuksia. Yhdysvaltojen lääkekannabiksen sallivissa osavaltioissa suuret kauppaliikkeet myyvät kasvattajille näiden tarvitsemia vesiviljelytarvikkeita ja erikoistekniikkaa. Verohallinto IRS:n mukan yksi ainoa Oaklandissa toimiva lääkekannabisapteekki on velkaa 2.5 miljoonaa dollaria jälkiveroina, toisen pyörittäessä 18.5 miljoonan dollarin liikevaihtoa.

Kuusitoista Yhdysvaltojen osavaltiota on sallinut lääkekannabiksen ja kolmessa länsirannikon osavaltiossa puolestapuhujat valmistelevat verotuksen ja myynnin mahdollistavia laillistamisohjelmia.

Kannabiksen kieltolain lopettaminen ei tarkoita sen tekemistä vapaasti saatavilla olevaksi, se merkitsee aineen sääntelyä paljon vaarallisempien alkoholin ja tupakan tapaan.

Portugali laillisti pilven ja muut huumeet vuosikymmen sitten, eikä taivas pudonnut – Euroopan huumeriippuvaiset eivät kerääntyneet maahan eikä naapurimaa Espanja kärsinyt pelätyistä sivuvaikutuksista.

Tämän Kanadan mielipidekyselyn tulisi kannustaa hallintoa harkitsemaan uudelleen lainsäädäntöään ja aloittamaan keskustelut laillistamisen mahdollisista eri muodoista. Pilven viihdekäyttöön voitaisiin tällöin puuttua aivan kuten olemme toimineet tappavan tupakan käytön tapauksessa – kansanterveydellisten kampanjoiden ja valistuksen avulla. Ketään ei ole raahattu vankilaan tupakkatauon pitämisen vuoksi, silti olemme saaneet käytön laskuun ja tupakointi on nykyään paljon vähemmän houkuttelevaa kuin aiemmin.

Kannabiksen muodikkuuteen ja houkuttelevuuteen voidaan käydä käsiksi samoin keinoin, ilman että nuoremme joutuvat syytetyiksi rikoksesta ja saavat mahdollisesti koko loppuelämää varjostavan rikosrekisterimerkinnän.

Käsitelkäämme kannabista ja muita huumeita terveydellisenä kysymyksenä ennemmin kuin rikosasiana. Se tulisi halvemmaksi ja olisi lisäksi suotuisampaa yhteisöillemme ja turvallisempaa lapsillemme. Se antaisi poliisille mahdollisuuden keskittyä todellisiin rikollisiin, helpottaisi ylikuormitettujen, ruuhkautuneiden oikeuslaitostemme taakkaa ja säästäisi suuria summia rangaistuskuluissa.

Liberaalipuolueen johtaja Bob Rae tiivisti asian hyvin puoluekokouksen loppupuheenvuorossaan: ”Kohdatkaamme totuus Kanada – sota huumeita vastaan on ollut täydellinen epäonnistuminen”.

Lähde:

Vancouver Sun





Yhdysvallat: Teini-ikäisten kannabiksenkäyttö yhä kasvussa

17 12 2011

Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, jossa verrataan kannabiksen ja alkoholin käyttöä vihjaa, että säännöstely on kieltolakia tehokkaampi tapa vähentää teini-ikäisten käyttäjien määrää.

Kannabiksen käytön määrä jatkaa kasvuaan nuorison keskuudessa huolimatta siitä, että Yhdysvalloissa pidätetään lähes miljoona ihmistä vuosittain kannabisrikkomusten vuoksi. Lukioikäisten käyttäjien määrä lisääntyi jälleen vuonna 2011, jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Näin kertoo hiljattain julkaistu, NIDA:n (National Institute on Drug Abuse) sekä Michiganin yliopiston tekemä yhteistutkimus (Monitoring the Future report). Vuonna 2011 lukioikäisten kannabiksen käyttäjien prosentuaalinen määrä kasvoi hieman, samalla alkoholin käytössä tapahtui pientä laskua.

”Tämä raportti jälleen kerran selkeästi osoittaa, että maamme lainsäätäjät ovat haudanneet päänsä hiekkaan, kun puhutaan teini-ikäisten kannabiksen käytöstä”, toteaa Rob Kampia, MPP:n (Marijuana Policy Project) johtaja. ”Poliittiset johtajat ovat jo vuosikymmenten ajan kieltäytyneet kannabiksen valvotusta säännöstelystä, jolla estettäisiin huumediilerien toiminta. Juuri niiden, joiden ei tarvitse tarkistaa asiakkaan ikää, tai murehtia nuorille ihmisille myymisestä”.

”Jatkuvasti laskeva teinien tupakointi ja alkoholinkäyttö on osoitus siitä, että järkevillä rajoituksilla joihin yhdistyy rehellinen ja tiedepohjainen valistus, voidaan tehokkaasti pitää aineet pois nuorten saatavilta”, Kampia kertoo. ”Meidän on aika tunnustaa, että nykyiset kannabislakimme ovat epäonnistuneet täysin yhdessä päätavoitteessaan: pitää kannabis poissa nuorten käsistä. Oikea teko olisi säännöstellä kannabista ja tuoda sen myynti lainvalvonnan alaisuuteen, sekä työskennellä estääksemme kannabiksen helppo saatavuus nuorille – päinvastoin kuin asia on nykyisessä järjenvastaisessa systeemissämme”.

Tämän vuoden tutkimuksessa on yksi merkittävä havainto: synteettiset korvikkeet ovat nyt kyselyssä mukana. Siinä missä viime vuonna kannabiksen käyttö oli lukion yläluokilla 36,4 prosenttiosuudessa vuoden sisään kokeilleilla, mukaan on tullut 11,4 prosentin osuudella synteettisten kannabistuotteiden kuten Spicen käyttö.

”Tupakoinnin osuuden vähentyminen on hieno uutinen – ei pelkästään siksi, että se on kaikista tappavin huumausaine, mutta myös koska se osoittaa, että lakisääteinen säännöstely ja rehellinen valistus ovat tehokkaampia keinoja kuin kieltolaki ja kriminalisointi”, sanoo Jag Davies, DPA:n (Drug Policy Alliance) julkaisutoiminnan johtaja. ”On absurdia, ettei tutkimuksessa oteta huomioon taloudellisia, terveydellisiä ja inhimillisiä kustannuksia, jotka aiheutuvat yli 1,6 miljoonan amerikkalaisen vuosittaisista huumausainepidätyksistä. Näistä pelkän kannabiksen hallussapidon osuus on yli 750 000 tapausta.”

”Sen sijaan että mitattaisiin onnistumista pienten vaihteluiden mukaan, jota aineiden käytössä tapahtuu, valtiomme huumausainepolitiikan pääpaino tulisi olla huumeisiin liittyvien haittojen vähentäminen”, Davies jatkaa. ”Järkiperäinen huumepolitiikka asettaisi ensisijaiseksi tavoitteeksi huumeiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien vähentämiseen, kuten yliannostukset, riippuvuudet ja tautien leviämiset – sekä niihin, jotka aiheutuvat kieltolaista. Näitä ovat suurten ihmisjoukkojen passittaminen vankilaan, ihmisoikeusrikkomukset ja törkeä rodullinen eriarvoisuus lainvalvonnassa, syyttäjien toiminnassa ja tuomioissa.” ”Jos tuijotamme pelkkää käyttäjien määrää, emme näe metsää puilta”, tiivistää Davies.

Siitä lähtien kun tutkimusta on suoritettu, valtava määrä amerikkalaisteineistä on kertonut saavansa kannabista helposti halutessaan. Vuoden 2011 lukujen valossa alkoholin, jonka myyntilupia säännöstellään ja ikärajoja valvotaan, käyttö väheni lukioikäisten keskuudessa. Samoin kävi tupakalle. ”Ihmisten pidättäminen kannabiksen vuoksi ei yksinkertaisesti estä nuorisoa käyttämästä sitä”, Kampia toteaa. ”On aika ottaa käyttöön järkevämpi lähestymistapa”.

Marijuana Policy Project

Drug Policy Alliance

Lähde: Toke Of The Town





5 yleisintä kieltolakiargumenttia – ja niiden kumoutuminen

28 05 2010

Huumesodassa on toisteltu vuosikymmeniä samoja argumentteja. Pitävätkö ne paikkansa?

Kaliforniassa äänestetään huumesotaan liittyen tämän vuoden marraskuussa. Yhdysvallat tulevat seuraamaan osavaltionsa päätöksentekoa, kohdistuupa valinta sitten verotukseen ja säännöstelyyn tai aikuisten ihmisten pidättämisien jatkamiseen.

Äänestys tulee vaikuttamaan moniin asioihin. Kalifornialaiset saavat määritellä, kuinka he haluavat poliisien voimavaroja kohdistaa: pitäisikö kannabista käyttävistä aikuisista tehdä rikollisia? Mikä olisi paras tapa vaikuttaa huumeväkivaltaan Meksikossa? Kuinka asettaa tärkeysjärjestyksiä talousasioissa näinä vaikeina lama-aikoina? Ei mikään ihme, että viime aikoina tämä aihe on luonut tuhansia uutisartikkeleita ympäri maailmaa.

Päihdelainsäädännön uudistamista vastustavat tahot ovat sulautuneet osaksi huumesotaa, ja samoin on käynyt heidän argumenteilleen. Seuraa viisi yleisintä väittämää, sekä totuus niiden takana:

Huumesoturien väittämä #1: miksi toisimme uusia, haitallisia päihteitä yhteiskuntaamme?

Todellisuudessa kannabis on jo laajalti saatavilla yhteiskunnassamme. Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin kyse on (etenkin Yhdysvalloissa, toim. huom.) valtavirran päihteestä, jota käyttää vuosittain miljoonat ihmiset, mukaanlukien kymmenen prosenttia kalifornialaisista. Kalifornian aloitteessa vain todetaan se tosiasia, että kannabis on jo täällä – ja että on järkevämpää kontrolloida tätä massiivista kaupankäyntiä. Samalla tavoin kuin teemme haitallisimmillekin päihteille, kuten tupakalle ja alkoholille. Suosittujen päihteiden kieltolaki ei koskaan voi toimia, mutta se tuottaa paljon oheisvahinkoja. Alkoholin kieltolaki ei estänyt ihmisiä juomasta, mutta toi seurauksena Al Caponen ja tulitaistelut kaduille. Ketään ei tapeta keskioluen myynnin vuoksi nykypäivänä.

Huumesoturien väittämä #2: säännöstely tulee aiheuttamaan kannabiksen kulutuksen räjähdysmäistä nousua, lisäten myös addiktien määrää.

Kannabiksen käyttöä ei oikeasti määrittele sitä vastaan asetetut rangaistukset. Jos näin olisi, niin Yhdysvalloissa – jossa pidätetään ällistyttävät 750 000 ihmistä hallussapidosta vuosittain – ei olisi tuplasti käyttäjiä Hollantiin verrattuna, jossa kannabiksen myyntiä on suvaittu jo vuosikymmenten ajan. Edellämainittu epäsuhta pitää paikkansa myös Yhdysvaltain sisällä, jossa kannabiksen hallussapitoon liittyviä rangaistuksia madaltaneet osavaltiot ovat myös niitä, joissa käyttäjiäkin on vähiten. Samalla tiukkaa lainsäädäntöä ylläpitävissä osavaltioissa käyttäjien määrä on korkeimmillaan.

Mitä addiktioon tulee, kannabisriippuvuuden riski on mieto verrattuna muihin päihteisiin, mukaanlukien alkoholi ja tupakka. Itse asiassa, useimmat kannabisriippuvuudesta hoitoon hakeutuvat ihmiset Yhdysvalloissa pääsevät vain helpommalla oikeuslaitoksen edessä – kahta kolmasosaa heistä ei voi edes luokitella riippuvaisiksi.


Huumesoturien väittämä #3: säännöstely tukisi huumekartellien toimintaa.

Olisi käytännössä orwellilaista väittää, että valtion kontrolli kannabiksen myynnin suhteen hyödyttäisi rikollisjärjestöjä. Yli 20 000 meksikolaista on kuollut kolmen viime vuoden aikana kieltolain vuoksi. Kasveilla ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat aiheuttaa nämä brutaalit murhat. Kannabiksen kieltäminen tekee siitä kullanarvoista kauppatavaraa – niin arvokasta, että ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan sen myyntioikeuksien vuoksi. Jos valtio kontrolloisi kannabiksen myyntiä, tuotantoa sekä jakelua, kartellien nykyiset monopolit väistyisivät ja huumeista saatavat voitot tyrehtyisivät. Kartellit olisivat tämän vallankumouksen suurimmat häviäjät.

Huumesoturien väittämä #4: kannabiksen kontrollointi maksaisi yhteiskunnalle enemmän kuin verotulot, joita se tuottaisi.

Kannabiksen verottaminen alkoholin tapaan maanlaajuisesti toisi pelkästään Kalifornialle 1,4 miljardia dollaria vuosittain, arvioivat paikalliset veroviranomaiset. Kalifornia säästäisi myös satoja miljoonia vähäisistä viranomaisresursseistaan, joita nykyisin käytetään turhien huumausainelakien valvontaan. Silti vastustajat sanovat että huumeissa ajaminen, lisääntyneet terveydenhuoltokustannukset ja vähentynyt teollisuustuotanto maksaisi enemmän kuin verot tulisivat tuottamaan. Samalla logiikalla 100 000 vuosittaista kuolemaa Yhdysvalloissa aiheuttavan alkoholin tulisi olla laitonta ja sen käytöstä tulisi määrätä elinkautisrangaistuksia ilman armahdusmahdollisuutta.

Oleellisinta on se, että kannabis on Kalifornian suurin maanviljelystuote, jota käyttää tällä hetkellä vapaasti miljoonat ihmiset, ilman minkäänlaisia rajoituksia tai suojelua. Valtio ei saa sen käytöstä nykyisellään minkäänlaista taloudellista hyötyä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kirjaimellisesti ole varaa väistellä tätä tosiasiaa yhtään kauemmin.

Huumesoturien väittämä #5: millaisen viestin kannabiksen säännöstely antaisi lapsille?

Ironista tässä on se, että kannabiksen kieltolaki ei tee mitään suojellakseen lapsia. Vaikka Yhdysvalloissa on ”sanottu huumeille ei” jo kolmekymmentä vuotta, puolet valmistuvista lukiolaisista ovat myöntäneet kokeilleensa kannabista. Opiskelijat polttavat todennäköisesti tupakan sijaan enemmän kannabista, ja sitä on helpompaa ostaa kuin alkoholia, koska huumediilerit eivät kysy henkilöllisyystodistusta. Vieläkin hyytävämpää on se, että niistä 78 000 ihmisestä jotka pidätettiin kannabikseen liittyen Kaliforniassa vuonna 2008, yksi viidestä oli alle 18-vuotias ja puolet heistä alle 30-vuotiaita.

Hallitsematon saatavuus ja joukkopidätykset ovat kieltolain todellinen vaikutus nuorisoon. Valtion kontrollointi vähentäisi tätä saatavuutta ja erottaisi kannabiksen kovista huumausaineista. Samalla voisimme kiinnittää huomion tehokkaisiin nuorisolle suunnattuihin huumevalistusohjelmiin.

Tulemme näkemään näitä väittämiä tiuhaan viljeltynä seuraavan puolen vuoden aikana, kun Kalifornian äänestys lähestyy. Loppujen lopuksi, Kalifornia saa kaksi vaihtoehtoa kuinka suhtautua tulevaisuudessa kannabikseen yhteiskunnallisella tasolla.

Katso myös uutisemme Kalifornian äänestyksestä: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2010/03/27/kannabiksen-laillistamisesta-aanestetaan-kaliforniassa/

Lähde:

http://www.alternet.org/drugs/146594/dismantling_the_5_big_talking_points_of_marijuana_prohibitionists?page=entire





10 argumenttia kieltolakia vastaan

8 04 2010

ENCOD julkaisi taannoin kymmenen argumenttia, tarkoituksena kritisoida nykyistä globaalia kieltolakijärjestelmää:

1. Huumausaineiden kieltolaki tulisi nähdä ihmisoikeusrikkomuksena. Huumeiden käyttöön liittyy terveysriskejä, mutta nämä riskit ovat luonteeltaan sellaisia, jotka vaativat ”kevyen isällistä” laillisen sääntelyn lähestymistapaa. Kieltolaki on epäoikeudenmukainen ja tarpeettoman tiukka holhoava tapa lähestyä ongelmaa, ja se jättää huumeiden säännöstelyn järjestäytyneelle rikollisuudelle.

2. Kansainvälisillä huumekäytännöillä ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Niiden keskeinen oletus on, että kieltolaki tulisi merkittävästi vähentämään huumeiden käyttöä sekä ”kontrolloitujen” aineiden kauppaa.

3. On käynyt riittävässä määrin ilmi, että yllämainittu oletus ei pidä paikkaansa. Huumausaineiden käytön sekä addiktioiden yleisyys ei ole riippuvainen hallituksien harjoittaman politiikan ankaruuteen tai alistamisen määrään nähden. Euroopan komission julkaisema ”Raportti globaaleista laittomien huumeiden markkinoista 1998-2007″ (englanniksi, myös lyhyt versio) tukee tätä väittämää.

4. Tästä voimme vetää tärkeän johtopäätöksen: ei ole tarvetta pelätä huumeiden käytön räjähdysmäistä kasvua, vaikka markkinoita ryhdyttäisiinkin kontrolloimaan valtion toimesta. Kokemukset Hollannista (kannabiksen dekriminalisointi) sekä Portugalista (yleinen dekriminalisointi omaan käyttöön) ovat vahvistaneet tämän.

5. Toisaalta, huumeiden kieltolaki on aiheuttanut, ja aiheuttaa yhä edelleenkin valtavia haittoja maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Siitä huolimatta kieltolain ansiosta ei ole saavutettu yhtään positiivisia tuloksia.

6. Yritykset muuttaa kansallisia huumausainelakeja on systemaattisesti ammuttu alas viitaten kansainvälisiin huumausainekäytäntöihin. Kansainvälisen huumekieltolain olemassaolo on yleensä oikeutettu vetoamalla oletettuun maailmanlaajuiseen yksimielisyyteen. Kuitenkin viime vuosikymmenien aikana CND:n (The Commission on Narcotic Drugs, YK:n huumausainetoimikunta) perustavanlaatuiset ja selvästikin ratkaisemattomat sisäiset riidat ovat tuoneet esiin huumepolitiikan suunnan ja luonteen.

7. Tilanne estää yksittäisten maiden sekä niiden liittoutumien mahdollisuudet kehittää itsenäistä huumausainepolitiikkaa.

8. Johtopäätöksenä seuraa, että kansainväliset huumausainesopimukset ovat tulleet tiensä päähän. Ne ovat yhdentekeviä, ja mikä pahinta: edistyksen tiellä.

9. Kansainväliset huumekäytännöt eivät enää palvele tarkoitustaan kansallisten, ja vielä vähemmän kansainvälisten toimintaperiaatteiden pohjana. Maailmanlaajuinen ”huumausaineiden kontrollointijärjestelmä” tulisi korvata kansallisilla huumelinjauksilla. On turvallista olettaa, että niitä tultaisiin kehittämään läheisessä yhteistyössä naapurimaiden kesken.

10. SÄÄNNÖSTELY tulisi saattaa tärkeäksi osaksi poliittista agendaa.

Fredrick Polak,

Lähde:

http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-62.html





Poliisit ja tuomarit tukevat kannabiksen laillistamista

12 01 2010

Lainvalvojien mielestä kieltolain lopettaminen lisää yleistä turvallisuutta.

Kalifornian osavaltion lainsäätäjät ovat historiallisen äänestyksen edessä tiistaina. Äänestyksen kohteena on kannabiksen laillistaminen, kontrollointi ja verollepano. Ryhmä tuomareita ja poliiseja, jotka ovat aiemmin lähettäneet ihmisiä vankilaan kannabiksen vuoksi, antavat laillistamiselle tukensa.

Poliisiviranomaisista, tuomareista ja syyttäjistä koostuva ryhmä, joka on taistellut epäonnistunutta ”huumeiden vastaista sotaa” kannattaa tänään äänestettävää lakiehdotusta kannabiksen laillistamisen puolesta. Kalifornian alahuoneen turvallisuus- ja terveyskomiteoiden äänestys on merkki kasvavasta yleisön turhautuneisuudesta kieltolain aiheuttamia haittoja kohtaan, sekä laajalle levinneestä halukkuudesta lähestyä ongelmaa toisesta lähtökohdasta.

Tuomari Jim Gray jäi viime vuonna eläkkeelle Kalifornian Orange Countyn korkeimmasta oikeudesta. LEAPin* puhemiehenä hän totesi vastikään: ”Pelkästään se, että alahuone äänestää kannabiksen myynnin säännöstelystä ja kontrolloinnista, olisi ollut täysin sopimatonta vielä vuosi sitten. Vaikka ehdotus ei menisikään läpi tällä kertaa, se tullaan hyväksymään vielä pian. Lakiehdotus voi tulla myös tarpeettomaksi, koska äänestäjät tulevat todennäköisesti hyväksymään samankaltaisen ehdotuksen marraskuun kansanäänestyksessä”.

Tuomari Gray puhui viime lokakuussa alahuoneen turvallisuuskomitean tiedotustilaisuudessa, jossa käsiteltiin kannabiksen laillistamista. Puhe löytyy videoituna osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=RDKarCeC_Ic.

Tammikuun 12. päivänä turvallisuuskomitea järjestää muodollisen tilaisuuden, jossa käsitellään edustaja Tom Ammianon kannabiksen laillistamisehdotusta (numerokoodilla AB 390). Tilaisuuden jälkeen komitea äänestää asiasta, ja jos ehdotus hyväksytään sitä seuraa toinen tilaisuus jossa terveyskomitea äänestää aiheesta.

Tämän lisäksi kannabiksen laillistamisen puolestapuhujat ovat äskettäin ilmoittaneet, että heillä on tarpeeksi allekirjoituksia, jotta laillistamisesta voidaan äänestää marraskuun kansanäänestyksessä. Tämän avulla kalifornialaiset äänestäjät voisivat itse lopettaa kannabiksen kieltolain. Washingtonin osavaltiossa taas lainsäätäjät järjestävät tällä viikolla tilaisuuden aiheenaan kannabiksen laillistaminen, ja Rhode Islandin senaatti on parhaillaan muodostamassa sininauhakomiteaa tehdäkseen katsausta osavaltion kannabislainsäädännön suhteen.

*) Law Enforcement Against Prohibition (Lainvalvojat kieltolakia vastaan) on 15000-jäseninen järjestö, joka edustaa poliisia, syyttäjiä, tuomareita, liittovaltion agentteja sekä muita ihmisiä, jotka haluavat laillistaa huumausaineet ja saattaa ne kontrollin piiriin. Nämä ihmiset ovat taistelleet vuosia huumesodan etulinjassa ja oppineet kokemuksiensa myötä, että kieltolaki ainoastaan pahentaa riippuvuuksia ja väkivaltaa. Lisätietoja: http://www.CopsSayLegalizeDrugs.com.

Lähde:

http://www.prweb.com/releases/marijuana/legalize/prweb3430594.htm





Ei se ole niin monimutkaista – ihmiset haluavat päästä pilveen

11 01 2010

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Jason Silva

”Ensinnäkin, älkää ymmärtäkö leikkiä minään joutavana, tuhlaavaisena tai vähäpätöisenä. Tämä on leikkiä kuten suuret filosofit sen ymmärsivät: kokemus toimivana, luovana ja täysin itsehallinnollisena henkilönä olemisesta”. – Pat Kane

Ei se ole niin monimutkaista – jotkut ihmiset pitävät viinistä, toiset suosivat kannabiksen hienosyisempiä vaikutuksia. Molemmat ovat päihteitä; molemmat voivat saada aikaan euforiaa, auttaa ideoiden esiintuomisessa, nostattaa henkeä, helpottaa stressiä ja molemmilla on tunnettuja terveyshyötyjä.

Ja silti elokuvatarkastamo antoi romanttiselle komedialle ”Pientä säätöä” R-luokituksen, esittäen näin erittäin selkeän kannan: menestyvien, aikuisten maailmankansalaisten näyttäminen polttamassa kannabisjointtia ilman seuraamuksia on heidän mukaansa jollain tapaa rajoituksen arvoista.

Toisaalta meidän kaikkien pitäisi olla ylpeitä ohjaaja Nancy Meyersistä sekä Meryl Streepistä ja Steve Martinista jotka auttavat vakiinnuttamaan kannabiksen hyväksyttävään asemaan popuularikulttuurissa.

Äskettäin julkaistussa GQ-lehden artikkelissa Mark Healy selitti asian hyvin – suuret ikäluokat ovat yksinkertaisesti onnistumassa pilvenpolttonsa oikeuttamisessa, oikeudessaan tehdä valinta mitä päihdettä käyttää. ”Ehkä olemme todistamassa pilven vääjäämätöntä marssia kypsyyteen vapailla markkinoilla, sen ottaessa asianmukaisen paikkansa nautinnonhaluteollisuudessa”, Healy kirjoitti. ”… Jättäkää suurten ikäluokkien huoleksi sellaisen elämäntavan luominen, jossa he voivat jatkaa polttelua”.

Yli 10 000-vuotinen suhteemme kannabiskasvin kanssa voi nyt olla olemassa ilman häpeää tai kapinallisuutta. Los Angelesissa on tätänykyä enemmän lääkekannabisapteekkeja kuin Starbucks-kahviloita.

Silti samaan aikaan elokuvatarkastamon päätös asettaa kevyelle, hauskalle ja viattomalle romanttiselle komedialle 17-vuoden ikäraja (Suomessa elokuvan ikäraja on 11 vuotta -toim.huom.), koska kaksi varakasta ja vastuullista aikuista polttaa yhdessä jointin hienostuneissa juhlissa ja pitää hauskaa, on ongelmallinen. Näemme väkivaltaa ja levottomuutta herättäviä kuvia sekä paljon alkoholin käyttöä elokuvissa, joilla on 13-vuoden ikäraja. Mikä tekee kannabiksesta niin epäsopivaa? Luulin, että olimme jo ohittaneet ne ajat.

Miksi sellainen Carl Saganin kaltaisten kirkkaiden mielien ja Richard Feynmanin kaltaisten erikoislaatuisten älyniekkojen nauttima ja ylistämä euforiantuottaja kuin kannabis saa ihmiset yhä kireiksi? Ehkä syynä on alitajuisen pilveen hankkiutumisen vaiston tukahduttaminen.

Ronald K. Siegel kirjoitti kirjan nimeltä ”Intoxication: Life in Pursuit of Artificial Paradise (Päihtymys: Keinotekoisen paratiisin tavoittelu)” jossa hän esitti mullistavan ajatuksen: halu muuntaa tajuntaamme on luonnollinen inhimillinen vietti, joka ei eroa seksin tai ruoan halusta. Hänen mukaansa ihminen on levoton eläin, joka tahtoo jatkuvasti kiihdyttää tajuntaansa läheisyyden, oivallusten, nautinnon ja seikkailun etsinnällä. Ihminen haluaa kukistaa eristyneisyyden tunteensa. Hyvä esimerkki on erääksi 1800-luvun suurimmista runoilijoista nimetty Charles Baudelaire, joka perusti Pariisissa suunnilleen vuonna 1835 Hasiskerhon saattaakseen yhteen taitelijoita ja runoilijoita jotka kokeilivat kannabista: ”Kaikkia yhdisti uusien ilmaisutapojen ja valaistumisen etsintä … yhteen kokoontuneet kirjailijat pohtivat miten kannabis saattaisi innostaa tai kavaltaa heidän mielikuvitustaan ja kirjoittamisen taitoaan”. (Kirjasta An anthology of drug literature, Peter Haining 1975).

Ehkä meidän ei pitäisi taistella sitä vastaan. Yritys säätää lakeja mieltymyksille on absurdi. Jopa Abraham Lincoln oli tätä mieltä lausuessaan ”Kieltolaki tulee tekemään suurta vahinkoa raittiuden asialle … koska se ylittää järjen rajat yrittäessään lainsäädännön avulla hallita ihmisen halua ja tekee rikoksia asioista, jotka eivät ole rikoksia. Kieltolaki taistelee juuri niitä periaatteita vastaan, joiden varaan valtiomme perustettiin”.

Yksi asia on varma. ”Pientä säätöä” näyttää hyvin jotain ei niin kovin monimutkaista: kannabis voi saada sinut kikattelevaksi, nälkäiseksi ja jopa ääri-filosofiseksi – mutta se ei tee sinusta sohvalla asuvaa, pizzalla elävää laiskimusta tai rikollista.

Lähde:

http://www.huffingtonpost.com/jason-silva/its-not-that-complicated_b_415332.html








Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 32 muun seuraajan joukkoon