Rahat huumesodan sijaan kouluihin

20 03 2012

Huumesotaan käytettävät huimat rahasummat tulisi käyttää lasten koulutukseen. Siinä vaikutukset olisivat todellisia ja yhteiskuntaa parantavia.

Jos meillä on mitään toivoa rodullisten syvien haavojen paranemiseksi, meidän täytyy ensin pysäyttää epäonnistuneen huumesodan massavangitsemisten ja muiden sairaiden vaikutusten aiheuttama verenvuoto. Kieltopolitiikkaa, kuinka jaotellaan ”me vastaan mies” -mentaliteetti ovat aiheuttaneet yhteisössämme vahingollisia seurauksia siitä kuinka mustat miehet koetaan – eikä vain valkoisten ihmisten keskuudessa.

Afroamerikkalaisena poliisina Baltimoressa, jopa minä ajauduin pelon alle kun kohtasin ryhmän mustia nuoria kadulla. Huumeiden, kuten kannabiksen, kieltäminen on tehnyt niistä erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi monet nuoret valitsevat katujen huumepelin ja pelaavat mahdollisuudesta nousta ylös ravintoketjussa ja tienata reilusti verovapaata rahaa McDonaldsin uniformun pukemisen sijaan.

Vaikka kieltävä huumepolitiikka ei ole onnistunut vähentämään huumeiden käyttöä, se on on kuitenkin onnistunut muuttamaan kokonaisia yhteisöjä rikollisiksi. Lähes joka kolmas musta mies voi odottaa viettävänsä aikaa kaltereiden takana. Monille mustille nuorille pidätetyksi joutuminen on siirtymäriitti aikuisuuteen. Aina ei ole ollut näin.

Ollessani nuori Baltimoressa saatoin kävellä naapurustoni kaduilla ja osoittaa taloja joissa vanhemmat olivat lääkäreitä, lakimiehiä, poliiseja ja opettajia. Yhteisöni lapset haaveilivat noihin ammatteihin pääsemisestä kasvaessaan ja moni heistä onnistui tavoitteessaan.

Nykyään tällaista toivoa ei ole kovin paljon. Kiitos siitä kuuluu kysynnän selvästi ylittävälle ”huumesodalle”. Kävellessäni vanhan naapurustoni katuja näen taloja joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat kaltereiden takana, koeajalla tai ehdonalaisessa.

53% mustista pojista ei koskaan käy loppuun lukiota. Lopettaneista 60% päätyy viettämään aikaa kaltereiden takana. Jopa koulussa pysyviä valmistellaan vankilaa varten. Monet koulut kohtelevat lapsia kuin epäiltyjä heti kun he astuvat ovesta sisään. Lapset pakotetaan kulkemaan metallinpaljastimien läpi tai antamaan virtsatesti koulun jälkeen pidettävään kerhoon osallistumisen ehtona. Poliisit liikkuvat kouluissa kuin vanginvartijat. On kuin ehdollistaisimme heitä koko elämän vangitsemiseen.

Ehkä, jos me käyttäisimme vähemmän rahaa turhiin yrityksiin huumeiden käytön eliminoimiseksi epäilyjen, pidätysten ja rankaisemisen sijaan, niin me voisimme sijoittaa lisää resursseja koulujen parantamiseen varmistaaksemme, että yhä useammat nuoret saavat riittävää valmistautumista menestymistä varten. Huumesodan lopettaminen ei ole kaikkia rotuun liittyviä ongelmia ratkaiseva ihmelääke yhteisöllemme, mutta se on välttämätön ensimmäinen askel.

Neil Franklin on Law Enforcement Against Prohibition -järjestön nykyinen johtaja. Hän työskenteli 34-vuotisen uransa aikana huumepoliisina ja koulutuspäällikkönä Marylandin osavaltion poliisissa ja Baltimoren poliisiyksikössä.

Lähde:

NY Times





On aika lopettaa huumesota

27 12 2011

Yhtenä Globaalin huumekomission edustajana Richard Branson vieraili Portugalissa onnitellakseen heitä 10 vuoden aikana menestykseksi osoittautuneesta huumepolitiikasta.

Kymmenen vuotta sitten Portugalin hallitus vastasi yleisön laajaan huolestuneisuuteen huumeista ja niiden käytöstä hylkäämällä kokonaan ”huumesodan” lähestymistapana ja sen sijaan he dekriminalisoivat huumeiden hallussapidon ja käytön. Lisäksi tehtiin tärkeitä vastuualueiden uudelleenjärjestelyjä siirtämällä huumeiden kysynnän kasvu ja riippuvuuksien hallinta sisäministeriön alaisuudesta terveysministeriön alaisuuteen. Näin saatiin muutettua virallinen suhtautuminen huumeita käyttävään henkilöön rikollisen sijasta hoidettavana potilaana.

Nyt Portugali tarjoaa kymmenen vuoden arvokkaat kokemukset siitä kuinka dekriminalisointi yhdistettynä näyttöön perustuviin strategioihin voi vähentää huumeiden käyttöä, riippuvuuksia, paluuta rikosten pariin, HIV-infektioita ja mikä monelle tärkeintä; luoda turvallisempia yhteisöjä kaikile ihmisille. Branson haluaa kertoa selkeästi mitä on oppinut vierailullaan Portugaliin ja mitä muiden maiden tulisi tutkia pikaisesti.

Vuonna 2001 Portugalista tuli ensimmäinen Euroopan maa, joka virallisesti poisti kaikki rikosoikeudelliset seuraamukset henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen huumeiden, kuten marihuanan, kokaiinin, heroiinin ja metamfetamiinin, hallussapidosta.
Vankilatuomio korvattiin tarjouksella hoidosta. Ajatuksena oli, että vankilan pelko ajaa addiktit maan alle ja että vangitseminen on huomattavasti kalliimpaa kuin hoito.

Portugalin uuden hallinnon myötä syylliseksi pienten määrien hallussapitoon todetut ihmiset lähetettiin psykologista, sosiaalityöntekijästä ja vankilan sijaan sopivaan hoitoon ohjaavasta oikeusavustajasta koostuvan paneelin eteen. Hoitoonohjauskin voidaan hylätä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Köyhän, sosiaalisesti konservatiivisen ja suurelta osin katolilaisen maan kriitikot pelottelivat rangaistavuuden poistamisen avaavan maan ”huumeturisteille” ja pahentavan Portugalin huumeongelmaa. Maassa oli yksi korkeimmista kovien huumeiden käyttöasteista Euroopassa. Nykytilannetta kuvaava Cato-instituutin tutkimus osoittaa kuitenkin päinvastaista.

Cato-instituutin huhtikuussa 2011 julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, että viisi vuotta huumeiden henkilökohtaisen hallussapidon dekriminalisaation jälkeen laittomien huumeiden käyttö portugalilaisteinien keskuudessa oli vähentynyt ja likaisten neulojen yhteiskäytön aiheuttamien uusien HIV-infektioiden määrä romahti. Samaan aikaan huumeongelmaansa apua hakevien ihmisten määrä kaksinkertaistui.

Dekriminalisaatio ja sen tuomat muutokset ovat mahdollistaneet Portugalin hallituksen hallita ja valvoa huumeisiin liittyviä ongelmia paljon paremmin kuin kuin käytännössä mikään muu länsimaa voi tehdä.

Verrattuna Euroopan ja Yhdysvaltojen huumeidenkäyttölukemiin Portugalin tilastot ovat erittäin vakuuttavia:

Dekriminalisoinnin jälkeen Portugalilla on EU-alueen matalin kannabista joskus elämänsä aikana käyttäneiden osuus yli 15-vuotiaiden keskuudessa: vain 10%. Yhdysvaltojen vertailukelpoisin lukema kuvaa yli 12-vuotiaiden kannabiksenkäyttöä ja siellä käyttöaste on 39,8%. Useammat yhdysvaltalaiset ovat käyttäneet kokaiinia kuin portugalilaiset kannabista.

Caton tutkimuksen mukaan vuosien 2001 ja 2006 välillä mitä tahansa laittomia huumeita elämänsä aikana kokeilleiden osuus ikäryhmässä seitsemäsluokkalaisista yhdeksäsluokkalaisiin tippui lukemasta 14,1% lukemaan 10,6%. Myös vanhempien teinien huumeiden käyttö väheni.

Heroiinin käyttö 16-18 vuotiaiden keskuudessa tippui 2,5%:sta lukemaan 1,8%. Uusien HIV-infektioiden määrä huumeidenkäyttäjien keskuudessa tippui 17% vuosien 1999 ja 2003 välillä. Heroiinin ja vastaaviin huumeisiin kuolleiden määrä vähentyi yli puolella.

Dekriminalisoinnin jälkeen huumeriippuvuutensa hoidoksi korvaushoitolääkkeitä metadonia tai buprenorfiinia käytti 14877 kun aiemmin määrä oli vain 6040. Lainvalvonnossa ja oikeusprosesseissa säästetty raha mahdollisti rahoituksen lisäämisen korvaushoidoille ja ilmaisen hoidon.

Omaisuutta koskevat varkaudet ovat vähentyneet todella dramaattisesti. Joidenkin arvioiden mukaan 50-80% omaisuutta koskevista varkauksista on huumeiden käyttäjien tekemiä.

Yhdysvalloissa on maailman korkeimmat käyttölukemat kokaiinin ja kannabiksen osalta. Samaan aikaan suurimmassa osassa EU:ta, kuten vaikka Hollannissa, on huomattavasti vapaamielisemmät huumelait kuin Yhdysvalloissa, mutta silti selvästi matalammat käyttölukemat.

Nykyinen poliittinen keskustelu perustuu pääosin ”spekulointiin ja pelon lietsontaan” lievemmän huumepolitiikan seurauksien empiiristen tutkimusten ja olemassa olevien aineistojen analysoinnin sijaan. Portugalissa tarkoituksena oli neutraloida yksi maan suurimmiksi uhkaavasti kasvaneista kansanterveydellisistä ongelmista. Dekriminalisointi ei johda lisääntyneeseen huumeiden käyttöön.

Portugalin 10 vuotta jatkunut kokeilu osoittaa selvästi, että liika on liikaa. On aika lopettaa sota huumeita maailmanlaajuisesti. Meidän täytyy lopettaa huumeidenkäyttäjien kriminalisointi. Huumeidenkäyttäjille tulisi tarjota hoitoa ja mahdollisuutta terveeseen parempaan elämään – ei vankilaa. Huono huumepolitiikkaa vaikuttaa kirjaimellisesti satojen tuhansien yksilöiden ja yhteisöjen elämää ympäri maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääketieteellistä apua heille joilla päihteiden käyttö on ongelma.

Huono huumausainepolitiikka vaikuttaa kirjaimellisesti satoihin tuhansiin yksilöihin ja yhteisöihin eri puolilla maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääkärin apua niille, joilla on ongelmia huumeidenkäyttönsä kanssa – ei rikosoikeudellisia rangaistuksia.

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Sir Richard Branson on Virgin-imperiumin perustaja, Iso-Britannian seitsemänneksi rikkain henkilö ja hän on pian viemässä turisteja avaruuteen.

Lähde:

Sir Richard Bransonin blogi





5 yleisintä kieltolakiargumenttia – ja niiden kumoutuminen

28 05 2010

Huumesodassa on toisteltu vuosikymmeniä samoja argumentteja. Pitävätkö ne paikkansa?

Kaliforniassa äänestetään huumesotaan liittyen tämän vuoden marraskuussa. Yhdysvallat tulevat seuraamaan osavaltionsa päätöksentekoa, kohdistuupa valinta sitten verotukseen ja säännöstelyyn tai aikuisten ihmisten pidättämisien jatkamiseen.

Äänestys tulee vaikuttamaan moniin asioihin. Kalifornialaiset saavat määritellä, kuinka he haluavat poliisien voimavaroja kohdistaa: pitäisikö kannabista käyttävistä aikuisista tehdä rikollisia? Mikä olisi paras tapa vaikuttaa huumeväkivaltaan Meksikossa? Kuinka asettaa tärkeysjärjestyksiä talousasioissa näinä vaikeina lama-aikoina? Ei mikään ihme, että viime aikoina tämä aihe on luonut tuhansia uutisartikkeleita ympäri maailmaa.

Päihdelainsäädännön uudistamista vastustavat tahot ovat sulautuneet osaksi huumesotaa, ja samoin on käynyt heidän argumenteilleen. Seuraa viisi yleisintä väittämää, sekä totuus niiden takana:

Huumesoturien väittämä #1: miksi toisimme uusia, haitallisia päihteitä yhteiskuntaamme?

Todellisuudessa kannabis on jo laajalti saatavilla yhteiskunnassamme. Oli asiasta mitä mieltä tahansa, niin kyse on (etenkin Yhdysvalloissa, toim. huom.) valtavirran päihteestä, jota käyttää vuosittain miljoonat ihmiset, mukaanlukien kymmenen prosenttia kalifornialaisista. Kalifornian aloitteessa vain todetaan se tosiasia, että kannabis on jo täällä – ja että on järkevämpää kontrolloida tätä massiivista kaupankäyntiä. Samalla tavoin kuin teemme haitallisimmillekin päihteille, kuten tupakalle ja alkoholille. Suosittujen päihteiden kieltolaki ei koskaan voi toimia, mutta se tuottaa paljon oheisvahinkoja. Alkoholin kieltolaki ei estänyt ihmisiä juomasta, mutta toi seurauksena Al Caponen ja tulitaistelut kaduille. Ketään ei tapeta keskioluen myynnin vuoksi nykypäivänä.

Huumesoturien väittämä #2: säännöstely tulee aiheuttamaan kannabiksen kulutuksen räjähdysmäistä nousua, lisäten myös addiktien määrää.

Kannabiksen käyttöä ei oikeasti määrittele sitä vastaan asetetut rangaistukset. Jos näin olisi, niin Yhdysvalloissa – jossa pidätetään ällistyttävät 750 000 ihmistä hallussapidosta vuosittain – ei olisi tuplasti käyttäjiä Hollantiin verrattuna, jossa kannabiksen myyntiä on suvaittu jo vuosikymmenten ajan. Edellämainittu epäsuhta pitää paikkansa myös Yhdysvaltain sisällä, jossa kannabiksen hallussapitoon liittyviä rangaistuksia madaltaneet osavaltiot ovat myös niitä, joissa käyttäjiäkin on vähiten. Samalla tiukkaa lainsäädäntöä ylläpitävissä osavaltioissa käyttäjien määrä on korkeimmillaan.

Mitä addiktioon tulee, kannabisriippuvuuden riski on mieto verrattuna muihin päihteisiin, mukaanlukien alkoholi ja tupakka. Itse asiassa, useimmat kannabisriippuvuudesta hoitoon hakeutuvat ihmiset Yhdysvalloissa pääsevät vain helpommalla oikeuslaitoksen edessä – kahta kolmasosaa heistä ei voi edes luokitella riippuvaisiksi.


Huumesoturien väittämä #3: säännöstely tukisi huumekartellien toimintaa.

Olisi käytännössä orwellilaista väittää, että valtion kontrolli kannabiksen myynnin suhteen hyödyttäisi rikollisjärjestöjä. Yli 20 000 meksikolaista on kuollut kolmen viime vuoden aikana kieltolain vuoksi. Kasveilla ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat aiheuttaa nämä brutaalit murhat. Kannabiksen kieltäminen tekee siitä kullanarvoista kauppatavaraa – niin arvokasta, että ihmiset ovat valmiita tappamaan toisiaan sen myyntioikeuksien vuoksi. Jos valtio kontrolloisi kannabiksen myyntiä, tuotantoa sekä jakelua, kartellien nykyiset monopolit väistyisivät ja huumeista saatavat voitot tyrehtyisivät. Kartellit olisivat tämän vallankumouksen suurimmat häviäjät.

Huumesoturien väittämä #4: kannabiksen kontrollointi maksaisi yhteiskunnalle enemmän kuin verotulot, joita se tuottaisi.

Kannabiksen verottaminen alkoholin tapaan maanlaajuisesti toisi pelkästään Kalifornialle 1,4 miljardia dollaria vuosittain, arvioivat paikalliset veroviranomaiset. Kalifornia säästäisi myös satoja miljoonia vähäisistä viranomaisresursseistaan, joita nykyisin käytetään turhien huumausainelakien valvontaan. Silti vastustajat sanovat että huumeissa ajaminen, lisääntyneet terveydenhuoltokustannukset ja vähentynyt teollisuustuotanto maksaisi enemmän kuin verot tulisivat tuottamaan. Samalla logiikalla 100 000 vuosittaista kuolemaa Yhdysvalloissa aiheuttavan alkoholin tulisi olla laitonta ja sen käytöstä tulisi määrätä elinkautisrangaistuksia ilman armahdusmahdollisuutta.

Oleellisinta on se, että kannabis on Kalifornian suurin maanviljelystuote, jota käyttää tällä hetkellä vapaasti miljoonat ihmiset, ilman minkäänlaisia rajoituksia tai suojelua. Valtio ei saa sen käytöstä nykyisellään minkäänlaista taloudellista hyötyä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kirjaimellisesti ole varaa väistellä tätä tosiasiaa yhtään kauemmin.

Huumesoturien väittämä #5: millaisen viestin kannabiksen säännöstely antaisi lapsille?

Ironista tässä on se, että kannabiksen kieltolaki ei tee mitään suojellakseen lapsia. Vaikka Yhdysvalloissa on ”sanottu huumeille ei” jo kolmekymmentä vuotta, puolet valmistuvista lukiolaisista ovat myöntäneet kokeilleensa kannabista. Opiskelijat polttavat todennäköisesti tupakan sijaan enemmän kannabista, ja sitä on helpompaa ostaa kuin alkoholia, koska huumediilerit eivät kysy henkilöllisyystodistusta. Vieläkin hyytävämpää on se, että niistä 78 000 ihmisestä jotka pidätettiin kannabikseen liittyen Kaliforniassa vuonna 2008, yksi viidestä oli alle 18-vuotias ja puolet heistä alle 30-vuotiaita.

Hallitsematon saatavuus ja joukkopidätykset ovat kieltolain todellinen vaikutus nuorisoon. Valtion kontrollointi vähentäisi tätä saatavuutta ja erottaisi kannabiksen kovista huumausaineista. Samalla voisimme kiinnittää huomion tehokkaisiin nuorisolle suunnattuihin huumevalistusohjelmiin.

Tulemme näkemään näitä väittämiä tiuhaan viljeltynä seuraavan puolen vuoden aikana, kun Kalifornian äänestys lähestyy. Loppujen lopuksi, Kalifornia saa kaksi vaihtoehtoa kuinka suhtautua tulevaisuudessa kannabikseen yhteiskunnallisella tasolla.

Katso myös uutisemme Kalifornian äänestyksestä: http://kannabisuutiset.wordpress.com/2010/03/27/kannabiksen-laillistamisesta-aanestetaan-kaliforniassa/

Lähde:

http://www.alternet.org/drugs/146594/dismantling_the_5_big_talking_points_of_marijuana_prohibitionists?page=entire





10 merkkiä siitä, että epäonnistunut sota huumeita vastaan on päättymässä

17 12 2009

Vuosi 2009 tulee muistetuksi Amerikan pitkäaikaisimman sodan lopun alkuna. Tässä 10 syytä, miksi näin.

1) Kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä sanovat, että sota huumeita vastaan on epäonnistunut (Helmikuu)

Helmikuussa Latinalaisen Amerikan huumeita ja huumausainepolitiikkaa käsittelevä komitea julkaisi mullistavan raportin, joka julisti huumesodan hävityksi. Sen jäsenistössä istui mm. kolme arvovaltaista entistä presidenttiä: Fernando Henrique Cardoso (Brasilia), Cesar Gaviria (Kolumbia) sekä Ernesto Zedillo (Meksiko). Raportti suosittelee kannabiksen dekriminalisointia ja tarvetta ”murtaa tabu” avoimen ja rehellisen kansainväliseen huumausainepolitiikkaan liittyvän keskustelun ympäriltä. Tämä julkaisu loi satoja uutisartikkeleita ympäri maailmaa ja  poliitikot sekä Latinalaisesta Amerikasta että ympäri maailmaa viittaavat siihen yhä.

2) Michael Phelps ja vesipiippu (Helmikuu)

Valokuva olympiakultaa voittaneesta uimarista, Michael Phelpsistä, levisi ympäri maailmaa helmikuussa. Kuvassa Michael Phelps polttaa kannabista vesipiipusta Etelä-Carolinassa järjestetyissä kotibileissä. Tämä kuva, joka otettiin vain pari kuukautta sen jälkeen kun Phelps rikkoi maailmanennätyksen yksissä olympialaisissa voitettujen kultamitalien määrässä, vavisutti perinteistä stereotypiaa laiskoista sohvaperunahampuuseista. Kellogg’s purki nopeasti sponsorisopimuksen, ja tämä liike ei ollut suuren yleisön mieleen. Kymmenet kolumnistit löivät sanan säilällä Kellogg’sin päätöstä, ja suuri Associated Pressin uutinen kertoi ryhmistä, jotka boikotoivat Kellogg’sia Phelpsin sopimuksen lopettamisen vuoksi. Pari viikkoa myöhemmin, mainosalan lehti Ad Age raportoi, että Kellogg’sin brändin haluttavuus oli romahtanut nopeasti Phelps-jupakan jälkeen. Jopa enemmän kuin aiemman skandaalin yhteydessä, jolloin Kellogg’s oli joutunut vetämään valtavat määrät maapähkinävoita takaisin kauppojen hyllyiltä salmonellaongelman vuoksi.

3) Obaman oikeusministeriön päätös lopettaa lääkekannabikseen liittyvät ratsiat (Maaliskuu)

Presidenttikampanjansa aikana silloinen senaattori Barack Obama lupasi, että jos hänet valitaan, hän lopettaa viranomaistoimenpiteet, jotka liittyvät lääkekannabispotilaisiin sekä kannabisapteekkeihin, jotka toimivat osavaltioiden lakien mukaisesti. Maaliskuussa Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder vahvisti tämän lupauksen, ja lokakuussa oikeusministeriö toi julki uuden politiikan ohjeistukset varmistaen muutoksen. Potilaat ja avunantajat huokasivat helpotuksesta, ja presidentti Obama sai paljon ylistystä medialta Yhdysvalloissa sekä muualla maailmassa.

4) Alas Rockefeller! New Yorkin ankarat huumausainelait muutoksen kourissa (Huhtikuu)

35 vuoden jälkeen New Yorkin tiukat huumausainelait tuotiin vihdoin alas huhtikuussa, kun kuvernööri David Paterson allekirjoitti historialliset uudistukset. Niissä poistettiin pitkät ja pakolliset minimituomiot koskien joitakin väkivallattomia huumerikkeitä. Lokakuussa voimaan astuneet uudistukset palauttivat lainopillisen hienovaraisuuden tuomioihin useimmissa huumausaineisiin liittyvissä jutuissa. Tuomiot eivät enää rajoitu vankeusrangaistuksiin, vaan hoito-ohjelmiin on nyt osoitettu miljoonia dollareita. Vuosia näiden uudistusten varmistamiseksi taistelleet asianajajat yrittävät nyt muuttaa New Yorkia huonosta huumepolitiikan ilmentymästä parempaan suuntaan. Tavoitteena on tehdä kaupungista esimerkki siitä, kuinka huumausaineongelman käsittely terveydenhuollollisena ongelmana voi antaa täysin uusia mahdollisuuksia, kun toiminnan painopiste ei enää ole rikosoikeudellisessa käsittelyssä.

5) Kuvernööri Arnold haluaa keskustelua kannabiksen laillistamisesta: äänestäjät tekevät päätöksen vuonna 2010 (Toukokuu)

Kalifornia on tällä hetkellä kannabiksen verotuksen ja kontrolloinnin keskustelun polttopisteessä. Kuvernööri Arnold Schwarzenegger pääsi Yhdysvalloissa uutisotsikoihin toukokuussa sanottuaan, että kannabiksen laillistamisen ajatusta pitäisi pohdiskella ja aiheesta tulisi keskustella. Aihe sai enemmän kansallista huomiota, kun lakialoite tuotiin esiin Kalifornian lainsäädäntöelimissä tarkoituksena verottaa ja kontrolloida kannabista alkoholin tapaan. Samaan aikaan jotkut Oaklandin aktivistit ovat malttamattomina tehneet äänestäjien kanssa oman aloitteen kannabiksen verottamisen ja kontrolloinnin puolesta, ja he keräävät allekirjoituksia saadakseen aiheen pöydälle vuoden 2010 kansanäänestyksien mukana. Viimeisimmät gallupit osoittavat, että 56% kalifornialaisista tukee osavaltion kontrollia ja kannabiksen verottamista.

6) Huumetsaari haluaa lopettaa huumesodan (Toukokuu)

Valkoisen talon huumetsaari Gil Kerlikowske totesi Wall Street Journalin haastattelussa, että ”huumesota tulisi lopettaa”. Hän kertoi lehdelle, että ”Ihmiset näkevät huumesodan sotana heitä vastaan, vaikka asiaa yrittäisi kuinka selittää sotana tuotetta vastaan. Me emme sodi ihmisiä vastaan tässä maassa.” Hän lisäsi myös, että Obaman hallinto todennäköisesti aikoo käsitellä huumausaineongelmaa terveydenhuollollisena asiana rikosoikeudellisen lähestymistavan sijasta. Hoitoa aiotaan suosia vaihtoehtona vankilatuomioille, jotta huumausaineiden käyttöä voitaisiin vähentää.

7) Meksiko ja Argentiina dekriminalisoivat kannabiksen ja muut huumausaineet (Elokuu)

Meksiko ja Argentiina ovat molemmat päässeet kansainvälisiin uutisiin elokuussa tekemällä huomattavia muutoksia maiden huumausainepolitiikkaan. Meksiko, jota on vaivannut valtava ja väkivaltainen huumesota, sääti lain, joka poistaa rikosoikeudelliset rangaistukset pienten huumausainemäärien osalta. Laki sisältää mm. heroiinin, kokaiinin sekä kannabiksen, ja koskee henkilökohtaista käyttöä.

Sillä välin Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi henkilökohtaisen kannabiksen käytön ja samalla lopetti lain, jonka avulla aiemmin pystyttiin määräämään jopa kahden vuoden vankilatuomioita pienten kannabismäärien hallussapidosta. Tämä liittyi oikeusjuttuun, jossa useita nuoria miehiä oltiin pidätetty kannabissavukkeiden hallussapidosta. Oikeuden mukaan hallituksen pitäisi jahdata suurten määrien salakuljettajia ja määrätä käyttäjille vankilan sijasta hoitoa. Vaikka oikeuden päätös koski vain kannabista, ydinargumentit koskevat myös muita laittomia aineita. Näin ollen päätös avasi oven laajemmalle huumausainelakien muuttamiselle Argentiinassa.

8) Tulokset ovat täällä: Portugalin v. 2001 dekriminalisointilait vähensivät tautien leviämistä, yliannostuskuolemia ja vankilatuomioita – eikä käyttäjien määrä kasvanut (Elokuu)

Huumausaineisiin liittyvät yliannostuskuolemat ja likaisten neulojen aiheuttamat tautien leviämiset olivat epidemian tasolla Portugalissa, kun hallitus teki rohkean ratkaisun ja dekriminalisoi henkilökohtaiseen käyttöön liittyvän huumausaineiden hallussapidon vuonna 2001. Päätös koski kaikkia huumeita, mukaan lukien heroiini ja kokaiini. Poliisia ohjeistettiin, ettei ketään tulisi  pidättää pelkästään huumausaineiden käyttämisen vuoksi. Vuonna 2009 Portugalin dekriminalisaatiopolitiikan tulokset julkaistiin, ja raportit herättivät paljon huomiota: huumausaineisiin liittyvät ongelmat, mukaan lukien tautien leviämiset, yliannostuskuolemat ja vankilatuomiot, laskivat kaikki dramaattisesti. Käyttäjien määrä ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Portugalin kokemus on opettavainen, se näytti maailmalle että taivas ei romahtanut vaikka huumausaineet dekriminalisoitiin. Samalla se toi keskustelun teoriasta käytännön tasolle.

9) Tulemme ulos kaapista: ”piikkikorkohampuusit” kertovat, miksi he pitävät kannabiksesta (Syyskuu)

Vieläkö tarvitaan lisää todistusaineistoa, että kannabiksesta on tullut valtavirtailmiö Yhdysvalloissa? Syyskuisessa Today Show:ssa Matt Lauer teki haastattelun ns. piikkikorkohampuuseista – korkeasti koulutetuista naisista, joilla on upeat työurat ja kadehdittavat sosiaaliset elämät. He suosivat kannabista päihdevalintanaan ja yhä useampi uskaltautuu myöntämään asian. Televisio-ohjelma haki inspiraationsa Marie Claire -lehden syyskuun numerosta, jossa oli artikkeli nimeltä Stiletto Stoners. Juttu nosti esiin kysymyksen: miksi niin useat älykkäät ja menestyneet naiset sytyttävät jointin työpäivän jälkeen? Sympaattinen artikkeli ja tv-ohjelma sisälsivät haastatteluja suurelta joukolta menestyneitä naisia, jotka rentoutuvat päivän jälkeen kannabissavukkeella martinin sijaan.

Tämä artikkeli löytyy myös suomeksi.

10) Kannabiksen laillistamiskeskustelu leviää valtavirtaan (Syksy)

Syyskuun Fortune-lehden kanteen oli painettu Weeds-sarjan näyttelijättären Mary Louise Parkerin kuva, joka liittyy lehden pääjuttuun ”Kuinka kannabiksesta tuli laillista: lääkekannabis antaa aktivisteille mahdollisuuden osoittaa, kuinka laillistettu kannabisliiketoiminta voi toimia. Joko kieltolain loppuminen alkaa häämöttää?” Kymmenittäin ajattelevia tarinoita on julkaistu vuonna 2009, ja liike kieltolain lopettamiseksi jatkaa kasvamistaan. Suuret ja arvovaltaiset tiedotusvälineet kuten New York Times, Washington Post, Newsweek, CBS News, CNN, The Economist sekä kymmenet muut ovat kantaneet kortensa kekoon. Viime kuussa Washington Post julkaisi paljastavan juttunsa otsikolla ”Tuki kannabiksen laillistamista kohtaan kasvaa nopeasti ympäri Yhdysvaltoja: lääkekäytön hyväksyminen ja kieltolain vastainen kritiikki kasvussa.” Jutussa viitataan tuoreeseen mielipidekyselyyn, jonka mukaan 44 % amerikkalaisista tukee kannabiksen verottamista ja kontrollointia. Luku kasvaa yli 50 prosentin, kun mennään läntisiin osavaltioihin kuten Kaliforniaan, Washingtoniin ja Oregoniin.

Huumesotaa käydään yhä, mutta muutosta on ilmassa (Joulukuu)

Kaiken tämän viimeaikaisen edistymisen myötä huumausainepolitiikan uudistajilla ei ole enää harhoja sen suhteen, etteikö huumesota loppuisi nopeastikin. Tiedämme, että huumausaineiden kieltolaki ja tiukka lainsäädäntö – jota ruokkii vankiteollisuus, joka sulkee puoli miljoonaa amerikkalaista telkien taakse huumausainerikosten vuoksi – tulevat jatkumaan vielä jonkin aikaa ja tuhlaamaan kymmeniä miljardeja dollareita vuodessa, johtaen kymmeniin tuhansiin vuosittaisiin  kuolemantapauksiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Olemme silti selvästi liikkumassa oikeaan suuntaan kohti järkiperäistä huumausainepolitiikkaa, johon liittyvät myös välittäminen, tieteellinen näkökulma sekä ihmisoikeudet. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa pysäyttääkseen tämän sodan, jota ei voi voittaa. Jos alamaiset näyttävät tietä, johtajat joutuvat seuraamaan.

Lähde:

http://www.alternet.org/drugreporter/144391/2009_marked_the_beginning_of_the_end_of_failed_drug_war:_top_10_stories_of_the_year





Entinen Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjä: on aika muuttaa pilvilakeja

23 11 2009

Kolme vuotta sitten silloinen liittovaltion syyttäjä John McKay oli lähellä etulinjoja valtion huumeiden vastaisessa sodassa.

McKay johti läntisessä Washingtonissa liittovaltion syyttämistoimia kunnes hänet erotti sama hallinto, joka oli hänet nimittänytkin. McKayn toimisto lähetti kannabiksen salakuljettajia ja kasvattajia vankilaan kärsimään vuosikymmenien pituisia tuomioita. He syyttivät myös erästä tiettyä suurisuista kanadalaista kannabisaktivistia, joka oli myynyt kasvin siemeniä postimyynnillä.

Joten Edmonds auditorion yleisö oli ymmärrettävästi yllättynyt kun McKay julisti lavalla yhdessä matkailukirjailijan ja dekriminalisaation puoltajan Rick Stevesin kanssa, että ”tietenkin hän vastustaa typeriä lakeja”. ”Olen sitä mieltä, että ajatusmallin on pakko muuttua”, sanoi McKay, nykyinen Seattlen yliopiston professori. ”Oikeanlainen käytäntöjen muutos tarkoittaisi valtiomme huumelakien perinpohjaista läpikäymistä.”

McKay oli mukana Stevesin ja Amerikan kansalasoikeusliiton (ACLU) järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa etsittiin järkevää tapaa puhua Yhdysvaltojen huumelaeista. Mukana keskustelemassa oli Egil ”Bud” Krogh, entinen Nixonin hallinnon virkamies, joka niitti kyseenalaista mainetta Watergate-skandaalin yhteydessä ja Demokraattien kongressiedustaja Mary Helen Roberts, joka vitsaili kollegoiden nimittäneen häntä ”Luoteis-Washingtonin kannabiskuningattareksi” hänen pyrkimyksistään lääkekannabislakien uudistamiseen.

Vaikka keskustelijat eivät olleet yhtä mieltä kaikista kysymyksistä, kaikkien mielestä  tarvitaan huomattavaa muutosta kannabiksen säännöstelemisessä ja siitä jaetuissa rangaistuksissa. Jokainen heistä myös puhui vaaleilla valittujen virkamiesten peloista, tai rohkeuden puutteesta, aineeseen liittyvissä kysymyksissä. Steves ja ACLU aloittivat viime vuonna kampanjan osaksi vastauksena noihin pelkoihin. ”Kannabis: on keskustelun aika” -tietoiskun ympärille rakentuva hanke koettaa rohkaista kansalaisia puhumaan asiasta avoimesti.

”Tämä aihe on on monien mielestä pelottava”, Steves sanoi. ”Minulla on ystäviä jotka vastustavat sitä mitä teen, koska he ovat huolissaan lapsistaan. Asia, jota he eivät ymmärrä on se, että niin olemme mekin.”

Kaiken ikäisistä ja tyylisistä ihmisistä koostuvalle yleisölle puhuessaan Roberts sanoi, että nykyinen laki kohdistuu epäoikeudenmukaisella tavalla vähemmistöihin. Pohjimmiltaan laki hänen mukaansa ajaa lainvalvonnan viranomaiset jahtaamaan ihmisiä, jotka ovat helpointa saalista, vaikka heidän toimensa tulisivat tehokkaammin käytetyksi muualla.

Samaan aikaan Robertsin mukaan lainsäätäjät, jopa ne, joiden mielestä lait ovat epäoikeudenmukaisia kannabiksen kohdalla, pelkäävät leimaantuvansa pehmeiksi rikoksia vastaan. ”Yhteisönä ja yhteiskuntana me pelkäämme rikoksia”, Roberts sanoi. ”Ja jos sitä mitä teemme, nimitetään ’lepsuksi’ rikosten vastaisessa taistelussa, jopa ilman yksityiskohtaista keskustelua, lainsäätäjät reagoivat siihen kielteisesti.”

Roberts sanoi myös, että lainsäädäntöelinten on pakko muuttaa Washingtonin osavaltion lääkekannabislakia, koska se ei hänen mukaansa suojele potilaita asianmukaisella tavalla. McKayn mukaan sellaiset muutokset eivät tosin käsittele valtion kannabislakien laajempia ongelmia.

Vaikka Obaman hallinto on ottanut samanlaisen kannan lääkekannabikseen kuin mitä hän ajoi liittovaltion syyttäjänä, eli että liittovaltion toimijat eivät sekaantuisi osavaltioiden lääkekannabislainsäädäntöön, McKayn mukaan se, että liittovaltion virastot jättävät kongressin säätämät lait huomioimatta, ei riitä. ”Liittovaltion laki tekee minkä tahansa kannabismäärän hallussapidosta rikollista”, McKay sanoi. ”Eli vaikka jollakulla on suositus lääkäriltään, liittovaltion viranomainen saattaa pidättää hänet. Se on yksinkertaisesti huonoa käytäntöä.”

McKay syytti kongressia kyvyttömyydestä tehdä aloitetta asiassa. Ei ole liittovaltion syyttäjien tai viranomaisten paikka tehdä politiikkaa, hän sanoi, eikä valkoisen talon yksin pitäisi myöskään tehdä sitä. Loppujen lopuksi, McKay esitti, kannabista ei pidä niputtaa yhteen kokaiinin, metamfetamiinin ja heroiinin kanssa, osana huumeiden vastaista sotaa. Kannabislakien pitäisi hänen mukaansa olla ”paljon enemmän alkoholisäännösten tapaisia ja paljon vähemmän kokaiini- ja metamfetamiinilakien kaltaisia”.

Lähde:

http://www.seattlepi.com/local/412363_pot16.html?source=mypi





George Shultzin ajatuksia huumesodasta

24 10 2009

Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri on jo kauan epäillyt kieltolain järkevyyttä.

Kun 1982 George P. Shultz aloitti Ronald Reaganin ulkoministerinä, hänen ensimmäinen matkansa suuntautui Kanadaan ja toinen Meksikoon.

”Ulkopolitiikka alkaa naapurustostamme”, hän kertoi haastattelussa Kanadan pääkaupungissa Ottawassa. ”Olen aina uskonut siihen ja Ronald Reagan uskoi siihen myös hyvin vahvasti. Monilla tavoin hänen mielessään oli jo 1993 tullut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA. Hän kiinnitti paljon huomiota Meksikoon ja Kanadaan, kuten minäkin.”

Shultz kiinnittää edelleen paljon huomiota Yhdysvaltojen naapurustoon. Nykyään hän toimii Pohjois-Amerikan foorumin apulaisjohtajana. Foorumin tarkoitus on kerätä yritysten ja hallitusten jäseniä yhteiseen vuosittaisiin kokoontumiseen.

Näinä päivinä on alettu ottaa vakavasti huumeiden salakuljettamisen tuomat väkivaltaisuudet Meksikon rajalla. ”Se on päässyt tilanteeseen, jossa – – täytyy olla huolestunut siitä, mitä tapahtuu Meksikolle, ja täytyy ymmärtää, että kaiken tuon rahoitus tulee Yhdysvalloista laittomien huumeiden voittojen muodossa. Ei ole tervettä meille, puhumattakaan Meksikosta, että tällainen väkivalta saa jalansijaa.”

Shultzilla on asiassa paljon painoarvoa. Osittain siksi, että hän on ajatellut asiaa kriittisesti vuosikymmeniä ja kuunnellut naapureiden näkökulmia. Hänellä on ollut kauan epäilyjä kieltolain toimivuutta kohtaa huumeiden väärinkäytön vähentämisessä Yhdysvalloissa. Ne epäilyt olivat kaukonäköisiä.

Vuonna 1988 Shultz matkusti Meksikoon presidentti Carlos Salinasin virkaanastujaisiin. Seremonian jälkeen heillä oli hetki yksityiseen keskusteluun. ”Hän sanoi minulle ymmärtävänsä, että on on tärkeää, että Meksiko tekee voitavansa pysäyttääkseen huumeiden virran Yhdysvaltoihin. Hän halusi minun tietävän, että kaikki salakuljetuksen mahdollistava raha tulee Yhdysvalloista Meksikoon.” Shultz sanoi kuulleensa samoihin aikoihin hyvin samanlaisen tarinan Kolumbian presidentiltä Virgilio Barcolta.

Salinas varoitti myös ulkoministeriä, että Yhdysvaltojen täytyy ymmärtää, että he eivät ole immuuneja. ”Tämä ongelma tulee leviämään. Huumejengejä on lopulta Yhdysvalloissa.”

shultz-george

Viime vuosina Shultzin mukaan ”On tullut lisää ja lisää ymmärrystä ongelman todelliseen luonteeseen. Mielestäni oli erittäin mielenkiintoista, kun kuusi tai kahdeksan kuukautta sitten kolme entistä Latinalaisen Amerikan presidenttiä, presidentti Zedillo Meksikosta, presidentti Cardoso Brasiliasta ja presidentti Gaviria Kolumbiasta laativat raportin, joka periaatteessa sanoo, että meidän täytyy katsoa tätä ongelmaa kaikista mahdollisista näkökulmista, jos aiomme edetä sen kanssa minnekään. Ja meidän täytyy ymmärtää mitkä sen juuret ovat.” Lue myös uutisemme presidenttien julkitulosta.

On totta, että nämä presidentit puhuivat vasta luovuttuaan virastaan. Kysyin olisiko toivoa poliittisesta johtajuudesta niiltä, jotka ovat nyt virassa. ”On olemassa tietty määrä todisteita, että ihmiset ovat ymmärtämässä ongelman todellisen luonteen ja heillä on enemmän halua yrittää käsitellä sitä.”

Mutta emme ole vielä luoneet ”poliittista tilaa”, joka olisi tarpeen asian nostamisessa julkiseksi. ”Juuri nyt jos olet politiikassa, niin et voi keskustella ongelmasta. Se on myrkkyä. Tuloksena meillä on jättiläismäinen ongelma, joka repii Meksikoa hajalle – – ja meillä on runsaasti ongelmia täälläkin, emmekä keskustele niistä juurikaan”. Suomessa tilanne keskustelun suhteen on vielä kärjistyneempi. Poliittinen johto pyrkii estämään asioista keskustelun vedoten, että asiantuntijaryhmälle pitää taata työrauha. Hiljaisia ja salaisia päätöksiä, joita kansalaiset eivät pääse sotkemaan.

Shultz kannattaa valistusta kysynnän vähentämisessä. ”Jos haluamme olla vakavia tämän asian kanssa, meidän pitäisi aloittaa jättiläismäinen kampanja vakuuttaaksemme, että huumeet ovat pahaksi heille. Ja sen on perustuttava varmaan tutkittuun materiaaliin. Emme voi valehdella ihmisille.” Nykyisessä valistuksessa ongelma usein on hyvin demonisoiva materiaali, joka kääntyy itseään vastaan. Nykyään tieto leviää ja yhden valheen tunnistettuaan ihmiset eivät usko enää muuhunkaan valistukseen. Valitettavasti valheiden levittämistä tuetaan valtion ja ministeriöiden tasolta saakka.

Totuuden esiin tuominen on ollut todella vaikeaa, koska huumeet ovat tabu. Shultz muistaa, mitä tapahtui jonkin aikaa sen jälkeen, kun hän oli jättänyt hallituksen ja puhui Stanfordin yliopistolla esittäen mielipiteensä, että kieltolaki ei ole oikea ratkaisu.

Silloin – kuten nytkin – hän uskoi, että meidän täytyy katsoa ongelmaa taloudellisesta näkökulmasta ja ymmärtää mitä tapahtuu, kun on kova kysyntä kielletylle aineelle. Kun hänen kommenttinsa päätyivät lehtiin hän ”hukkui kirjeisiin”. 98 prosenttia niistä oli kanssani samaa mieltä ja yli puolet ihmisistä sanoivat olevansa iloisia kun sanoin sen, mutta että itse eivät uskaltaisi sanoa sitä. Liikuttavin kommentti tuli entiseltä kongressin edustajalta, joka kirjoitti ja sanoi olevansa iloinen kun näki lausuntoni. Lisäksi hän sanoi sanoneensa samaa muutama vuosi sitten ja siksi hän ei ole enää kongressin edustaja!”

Shultzilta kysyttiin uskooko hän, että järkevämpi suhtautuminen voisi lähteä osavaltioista. Hän sanoi: ”Ihmiset voivat ilmaista itseään hiukan paremmin osavaltioiden tasolla”. Hän lisäsi kunnioituksella huumelakien pieneen höllentymiseen joissakin osavaltioissa: ”Ajattelen näitä kehityksiä erehtymättömänä lausuntona ihmisiltä siitä, että nykyinen järjestelmä ei toimi kovin hyvin ja he haluavat muuttaa sitä.”

Lähde:

http://online.wsj.com/article/SB10001424052748703298004574459421700711960.html





Parempi maailma: Laillistetaan huumeet

22 09 2009

Sen sijaan, että lapsemme ja me olisimme turvassa, sota huumeita vastaan tekee maailmasta paljon vaarallisemman paikan.

Tämän vuoden aikana 4000 ihmistä on kuollut Meksikon huumesodassa. Se on kammottava luku. Jos vain hyvä haltija voisi heilauttaa taikasauvaa ja loitsia kaikki laittomat huumeet pois maan päältä, maailmasta tulisi parempi paikka.

Ainahan sitä uneksia voi. Tajuntaan vaikuttavien aineiden käyttö on ollut olemassa yhtä pitkään kuin ihmiskuntakin. Sitä ei ole onnistuttu poistamaan ankarimpienkaan huumausainelakien avulla. Koska huumeet ovat täällä jäädäkseen, kuinka voisimme rajoittaa niiden aiheuttamaa vahinkoa?

Todistusaineiston mukaan suurimmat ongelmat eivät ole lähtöisin huumeista itsestään, vaan niiden laittomuudesta. Ilmeinen vastaus siis olisi: laillistetaan huumeet.

Nykytilanteen ylläpitämistä perustellaan usein sillä, että pitämällä huumeet laittomana, saadaan lakia kunnioittava enemmistö pidettyä niistä erossa, ja samalla haittojen kokonaismäärä pysyisi kurissa.

Tarkempi katselu kuitenkin osoittaa, että tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Briteissä, kuten monissa muissakin maissa, todellinen huumekuri alkoi 60-luvun lopulla, ja silti hallituksen tilastojen mukaan heroiini- ja kokaiiniriippuvaisten määrä on kasvanut siitä lähtien: alunperin 1000 käyttäjästä nykypäivän 100 000 käyttäjään saakka. Sama kuvio on toistunut ympäri maailman.

Toisenlainen lähestymistapa kysymykseen olisi katsoa, käyttävätkö ihmiset vähemmän huumeita niissä maissa, joissa on tiukempi huumausainelainsäädäntö. Vuonna 2008 WHO tutki 17:ää eri maata, eikä löytänyt sellaista korrelaatiota. Yhdysvalloissa on maailman suurimmat käyttäjämäärät huolimatta tiukasta päihdelainsäädännöstä (PLoS Medicine, vol 5, p e141).

cannabis-growing

Kolmas todiste tulee siitä, mitä tapahtuu huumelakejaan höllentävälle maalle, kuten Portugali vuodesta 2001. Siinä missä huumekauppa on yhä laitonta Portugalissa, kaikkien huumausaineiden henkilökohtainen käyttö on dekriminalisoitua.

Tulos? Huumeidenkäyttö on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla, mutta terveysongelmat ja huumausainekuolemat ovat lähteneet laskuun. ”Kaikilla mittaustavoilla tutkittuna portugalilaisen dekriminalisaation rakenteet ovat osoittautuneet huomiota herättävän onnistuneiksi”, kertoo tuore raportti Cato-instituutilta, joka on Washingtonissa operoiva liberaali suunnitteluryhmä.

Vähän aikaa sitten Meksiko dekriminalisoi kaikkien huumeiden pienten määrien hallussapidon, Argentiinan korkein oikeus dekriminalisoi pienimuotoisen kannabiksen käytön ja Kolumbian korkein oikeus ei pidä huumeiden käyttöä rikoksena.  Latinalaisessa Amerikassa on ylipäänsä suurta halua lopettaa huumesota.

Huumeiden laittomaksi asettaminen johtaa epäonnistumiseen kaikissa tavoitteissa. Mutta juuri tarkoituksettomat kieltolain seuraukset tekevät sen vastustamisesta niin kiinnostavan tapauksen. Kieltolaki ruokkii rikollisuutta monella tavoin: ilman valtion tukea saattavat narkomaanit joutua rahoittamaan harrastuksensa esimerkiksi ryöstelyllä, siinä missä nuorisoa voidaan houkutella huumekauppaan rahan ja statuksen saamisella.

Muun muassa Kolumbiassa ja Meksikossa huumekaupasta saatavat rahat ovat synnyttäneet aseistettuja rikollisorganisaatioita, joiden resurssit kilpailevat jo valtion kanssa. Murhat, kidnappaukset ja korruptio kukoistavat. Ei ole yllätys, että näissä maissa on halua kokeilla sodan sijaan toisenlaista, vähemmän veristä, lähestymistapaa.

Huumeiden laittomuus tekee niistä myös vaarallisempia. Puhtaiden neulojen puute johtaa tappavien viruksien, kuten HIV:n ja hepatiitti C:n leviämiseen.

Mikä siis on vaihtoehto? On olemassa useita malleja huumeiden laillistamisen järjestämiselle. Niihin lukeutuvat lääkärin reseptit, lisensoiduissa tiloissa käyttäminen tai jopa myynti samanlaisilla järjestelyillä kuin alkoholin ja tupakan suhteen, mukaan lukien terveysvaroitukset ja ikärajat.

Jos tämä ajatus masentaa, kannattaa muistaa, että Yhdysvalloissa useat teini-ikäiset ovat sitä mieltä, että kannabista on helpompi ostaa kuin olutta.

Minkä tahansa päihteen käytöllä on olemassa terveysriskejä, mutta laillinen huumekauppa ainakin varmistaisi sen, että nautittavien aineiden laatu on hyvä ja käyttöannokset sopivia. Suuri osa nykyisestä arviolta 300 miljardin huumekaupasta voitaisiin kääntää laillisiksi työpaikoiksi. Ja sen sijaan, että käytämme kymmeniä miljardeja kieltolain valvontaan, valtiot voisivat saada lisätuloa veroista, joita voitaisiin käyttää pienen ongelmakäyttäjäjoukon vieroitukseen ja lääkintään.

Ikävä kyllä ajatus siitä, että huumeiden kieltäminen olisi paras tapa suojella heikkoja yksilöitä – etenkin lapsia – on saanut vahvan tunnepohjaisen otteen ihmisistä ja sitä poliitikot käyttävät mieluusti hyväkseen. Useiden vuosikymmenten aikana lait ja yhteiskuntapolitiikka ovat aaltoilleet todistusaineiston kasvojen edessä sen sijaan, että ne olisivat suojelleet meitä. Tämä lähestymistapa on tehnyt maailmasta paljon vaarallisemman paikan, kuin sen tarvitsisi olla.

Alkuperäistekstin kirjoittaja on Clare Wilson

Lähde:

http://www.newscientist.com/article/mg20327251.100-legalise-drugs.html








Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 32 muun seuraajan joukkoon